ollisaarinen

Metsän koroton tuotto

Teollinen investointilaskelma käyttää korkoa kahteen tarkoitukseen: Ensinnäkin korko mittaa suunnitellun investoinnin tuottoa vertailuinvestointiin nähden ja toisaalta laskentakorolla säädetään aikaan sidottua riskiä.

Yksityinen omaa rahaansa käyttävä investoija pyrkii turvaamaan varansa painottamalla nopeita tuottoja. Korkea laskentakorko alentaa pitkäaikaistuottojen merkitystä mikä on usein järkevää koska tulevaisuutta on vaikea ennustaa.

Esimerkiksi selluloosatehdas on kallis investointi, joka tuottaa yli 20 vuotta mutta meillä ei ole nyt varmaa tietoa tulevasta sellun kysynnästä tai hinnoista jolloin korko painottaa ensi toimintavuosien tuottoja. Vesivoimalan louhinta- ja patotyöt voivat käydä hyvinkin kalliiksi vuosituotantoon nähden mutta tuotto on lähes “ikuista”. Imatrankoskella ja Nokianvirralla lie jokunen turbiiniremontti taidettu tehdä vajaan vuosisadan sähköntuottoa vastaan.

Metsätalous poikkeaa edellä mainitusta teollisesta korkoajattelusta siten, että kun kyseessä on yhteinen rajallinen luonnonvara niin metsän tuotto on se mikä se on eikä sille tarvitse laskea korkoa. Vuosituotto on talousmetsässä syytä maksimoida mutta tähän ei tarvita korkoa. Metsälle voi laskea arvon käänteisesti sen tuoton perusteella kuten helsinkiläistontille mutta tämä on eri juttu.

Yksitysmetsänomistajan näkökulma on toinen. Jos hän painottaa lähivuosien tuottoa itselleen tai lapsilleen, on korkoa käytettävä mutta metsä jää hänen jäljiltään huonompaan tolaan kuin korotta.

Maapallon luonnonvarat ovat rajalliset. On helppo ymmärtää, että kun merten kalat on ryöstökalastettu, kalastuksen tuotto romahtaa ja on keksittävä jotain muuta suuhunpantavaa. Niin kauan kun kalaa riittää, on troolari-investointi tekijälleen kannattava. Kalan loputtua aluksella on vielä romutusarvo ja kalastajalla Melan eläke mutta luonto ja ihmiskunta ovat köyhtyneet.

Kestävä kehitys edellyttää luonnonvarojen säilymistä. Kalastaa voi vain kalakantojen tuoton verran. Luonnonvarojen on säilyttävä ei vain lapsillemme vaan ikuisesti. Kaikki muu on haihattelua. Tästä haihattelusta saimme malliesimerkin A-studion keskustelusta 24.10., missä ministeri Tiilikainen vetäytyi eduskunnan siunaaman metsien vuosituloutuslukeman selän taakse Metsähallituksen metsien tuottovaatimuksen osalta ja Metsähallituksen Metsätalous Oy:n toimitusjohtaja laski korot siten, että ylhäältä annettu vuosituloutus syntyy. Molempien olisi vastuullisina suoraselkäisinä miehinä tullut aikoja sitten nousta vuosituloutusvaatimuksen epärealistisuutta vastaan.

Talousmetsän tuotto on helppo ymmärtää kun ajattelee “normaalimetsää”, millä tarkoitetaan teoreettista metsää, mikä sisältää kutakin metsän vuosiluokkaa kiertoajan mukaisesti. Kiertoaika tarkoittaa tukkipuun kaatoikää tai päätehakkuun ajankohtaa. Jos kiertoaika on sata vuotta, sisältää  sadan hehtaarin normaalimetsä hehtaarin kutakin vuosiluokkaa. Vuosittain käydään ehkä viidellä hehtaarilla, yhdelle istutetaan, toisessa tehdään taimikonhoito, kolmannella ja neljännellä harvennukset ja viidennellä päätehakkuu.

Kun lähtökohtana on “ikuinen” talousmetsä, jonka  vuosituotto säilyy maksimaalisena ja ennallaan, voidaan tarvittavien toimenpiteiden tarve laskea niiden vuosikustannuksista verrattuina vuosituottoihin. Tällainen laskelma elää ainoastaan puulajikohtaisten tuottojen ja toimenpidekustannusten tahdissa yhteiskunnan kysyntä- ja kustannusrakenteen muuttuessa ajan myötä. Korkoa ei tarvita. Lyhyesti sanottuna metsähoitotoimenpide tehdään, jos se pysyvästi nostaa metsän vuosituottoa vahintään kustannuksensa verran. Jos näin ei käy, metsä saa kasvaa omillaan.

Metsänhoidon toimenpiteiden vaikutusten arviointi ei ole helppoa, koska kyse on pitkäaikaisvaikutuksista. Sanotaan, että meillä erittäin tehokkaasti tehty soiden ojitus, minkä voi todentaa ilmakuvista yli maan, on jäänyt vaikutuksiltaan paljolti negatiiviseksi. Yhtälailla voimakas maanmuokkaus metsiä uudistettaessa on ollut ehkä turhaa esteettisen haitan lisäksi: kivet on siirretty siitä mihin jääkausi ne jätti. Meillä olisi huipputietämystä Yliopiston biologian laitoksella mutta valitettavasti Yliopiston maat ja metsät kuuluvat kepukonserniin.

Vielä on todettava, että talousmetsä ei ole luonnonmukainen metsä. Luonnonmukaista metsää on jo vaikea löytää Etelä-Suomesta, kun moni suojeltukin alue on entistä talousmetsää. Jopa Helsingin keskuspuiston lajikanta on monipuolisempi kuin tyypillisen loppilaisen talousmetsän. Talousmetsää voidaan kuitenkin hoitaa kestävän kehityksen periaattein - korotta mutta tuottavasti.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

1Suosittele

Yksi käyttäjä suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelija

NäytäPiilota kommentit (5 kommenttia)

Käyttäjän JouniBorgman kuva
Jouni Borgman

Missä Keskustapuolue, siellä ongelma.

Käyttäjän lkkiiski kuva
Lauri Kiiski

Metsäomaisuus on suurissa määrin muiden, kun keskustalaisten omistuksessa.

Muistaakseni Suomen suurin yksityinen metsänomistaja 25.000 hehtaarillaan on nainen, joka asustelee Lontoossa. Tuskinpa on kepulainen kuitenkaan.

Suomalainen metsä alkaa olla puupeltoja ja luonnonmukaiset metsät alkavat olla jo harvinaisuuksia ainakin muutamaa hehtaaria suurempina alueina.

Käyttäjän marttivartti3 kuva
Martti Nurmi

"On helppo ymmärtää, että kun merten kalat on ryöstökalastettu, kalastuksen tuotto romahtaa ja on keksittävä jotain muuta suuhunpantavaa."

Ei ole metsätaloudenkaan suhteen ollut helppo ymmärtää, että sillä on ollut ja on merkityksensä myös kalakantoihin. Sitä ei myös mitenkään huomioida. Kalakantojen häviäminen ei ole metsäteollisuudelle kulu.

Käyttäjän hoikanpoika kuva
Ari Mikkola

Nyt kun ilmasto rajusti tulee muuttumaan niin Suomen metsiä on pakko rajusti uudistaa. Kiertonopeudeksi ei voida laskea sataa vuotta vaan jo ehkä 50 vuoden päästä kaikki nyt kasvavat metsät on oltava hakattuna alas ja uudistettuna uuteen ilmastovyöhykkeeseen soveltuvilla puulajeilla. Jos sellaisia puulajeja edes on..
Mutta puheet metsien säilyttämisestä on lopetettava turhina koska ilmaston muuttuessa suomen metsät kuolevat tauteihin, myrskyihin, roudattomien talvien lumikuormiin yms. Ja mitä enemmän metsissä on kuollutta puuainesta sitä enemmän tauteja ja hiilipäästöjä metsistä tulee ellei metsiä uudisteta täysin.

Käyttäjän ollisaarinen kuva
Olli Saarinen

Aiheellinen huomio. Ongelmana on, että koska Suomi sijaitsee napapiirillä niin ilmastonmuutos saattaa keikahtaa täällä kylmenemisen puolelle vaikka muualla lämpenisikin. Yhtä kaikki, tulevaan voi periaatteessa varautua suosimalla vaihteleviin oloihin sopeutuvia lajikkeita, jos nyt sellaisia on mahdollista nopeasti tuottaa.

Toimituksen poiminnat