ollisaarinen

Politiikassa ei saa olla liian ahne - maakunta, valinnanvapaus, yhdenvertaisuus

Edellinen hallitus loi sotemallin, mikä perustui  kuntainliittoihin  ja viiteen erityisvastuualueeseen. Mallin katsottiin olleen perustuslain vastainen, koska kunnat olisi pakotettu noudattamaan kuntainliiton päätöksiä ja maksuvelvollisuuksia. Asia oli korjattavissa siirtymällä suoraan valtionrahoitukseen ja Juha Sipilä toikin pöydälle valtionrahoituksella toimivat itsehallinnolliset maakunnat. Ratkaisu olisi ollut käypä, mutta Sipilä tahtoi muodostaa maakunnat nykyisten maakuntaliittojen pohjalta mikä oli pähkähullu ajatus semminkin kun maakunnille ajateltiin siirrettävän lähes kaikki alueelliset tehtävät pelastustoimesta elyihin soten lisäksi.

On helppo nähdä maakuntaliitot tehtävään sopimattomina siksi että niiden alueellinen jakauma ei ole tasapainossa väestön jakauman kanssa. Maakuntaliittojen jakauma noudattaa keskustapuolueen kannatuksen jakaumaa mm. siten, että Uusimaa muodostaa yhden maakuntaliiton, koska maakunnassa on alhainen kepulaistiheys eikä ole nähty tarvetta muodostaa omia liittoja Länsi-Uusimaalle, Keski-Uusimaalle, Porvoonseudulle ja pääkaupunkiseudulle. Tämä johtuu siitäkin, että nykyisillä maakuntaliitoilla on niin vähän vastuita, ettei niitä kannata ylläpitää kuin jatkovirkaportaaksi 4H-kerholaisille. Maakuntaliittojen pääasiallinen tehtävä on seutukaavojen lisäksi ollut toimia aluehallinnon maskina Euroopan unioniin jaettaessa määrärahoja maa- ja metsätalouden oheiselinkeinoille ja kylätoimikunnille.

Kun Oulun yliopistossa muistini mukaan opetetaan heikkovirtatekniikan lisäksi aluemaantiedettä, on outoa, että Sipilän aluetaju on niin vinoutunut, että hän väkisin asetti hallituksen yhteistyön ehdoksi nykyisiin maakuntaliittoihin perustuvan maakuntamallin, vaikka kokoomus olisi ollut valmis vaikka 12 maakunnan malliin. Tämä ei käynyt Sipilälle joten kokoomus tarvitsi vastalahjan. Tämä Sipilän häkäpöntöstä kummunnut poliittinen ahneus yhden puolueen tavoitteiden ajamiseksi on kostautunut sotemallin nikeltymiseen kokoomuksen vastalahjaksi saamaan valinnanvapausmalliin.

Koen valinnanvapauden terveydenhoidossa merkitsevä yksilön mahdollisuutta valita lääkärinsä ja hoitonsa jonkun järkevän kokonaisuuden puitteissa. Toistaiseksi olen tarvinnut lähinnä hammaslääkärin ja -kirurgin palveluja sekä OMT-fysioterapeutin palveluja. Hampaita olen hoidattanut ikäluokkani tapaan yksityisellä puolella enkä tiedä saisinko valita samat toimijat, jos ilmoittautuisin kaupungin asiakkaaksi. Jos sieltä saa setelin otan sen mielelläni vastaan mutta ilman kovenantteja. - Aiemmin olen saanut työterveyskimalaiselta lähetteen kaupungin parhaalle OMT-fysioterapeutille mutta viime kerralla olikin valittava kimalaisen oma terapeutti, joka tosin oli pätevä hänkin. - Sekä kaupungilla hammashoidossa ja kimalaisella työterveydessä on siis mahdollisuus rajoittaa omaa valinnanvapauttani, mistä en pidä.

Kokoomuksen tarjoama valinnanvapaus taas ei ole oikeaa valinnanvapautta: miten näin perusterveenä miehenä voin ylipäätään valita sotekeskusta muutoin kuin kolikkoa heittämällä? Tarpeen tullen on sitten sidottu valintaansa loppuvuodeksi. Kun kokoomus tahtoo antaa tilaa yksityisille toimijoille, mikä onkin tarpeen jo benchmarkkauksen vuoksi, olisi tämä järkevintä hoitaa maakuntien kilpailuttamien ostopalvelujen ja palvelusetelien kautta.

Kyse on siis uuskielestä. Maakuntaliitot ovat nyt kevyttä kuntien yhteistoimintaa mutta nimeämällä alueet maakunniksi annetaan mielikuva jo valmiiksi vahvasta toimijasta vaikka vahvuus rakennetaan vasta nyt antamalla liittojen alueille perustettaville maakunnille raskaat tehtävät. Yhtälailla kokoomuksen valinnanvapaus edustaa yksityisten toimijoiden vapaata mahdollisuutta liiketoimintaan verovaroin kansalaisen tosiasiallisen valinnanvapauden sijaan.

 

Perustuslaillinen yhdenvertaisuus

 

Yhdenvertaisuus voi toteutua vain kansalaisten välillä. Nykyinen sote ei ole yhdenvertainen, sillä kuntien kantokyky ja kunnittainen palveluntarve vaihtelevat. Tästä syystä pääkaupunkiseudun valitus siitä, että kaavailtu maakuntien valtionrahoitus vie niiltä miljoonia, on ahneutta. Onhan selvä, että espoolaisen insinööriperheen sairaat  isovanhemmat asuvat Ranualla, missä on työttömien pikkuserkkujen ja vanhusten lisäksi vain suota. Olisiko ranualaisten muodostettava oma köyhien kolhoosinsa, jotta espoolaiset voisivat lillua hyvinvoinnissaan?

Veroäyreistä voi päätellä, etteivät nykyiset kuntainvälinen tulontasaus ja valtionavut tasaa riittävästi kansalaisten välisiä eroja. Siihen nähden asiallisesti, ilman ketunhäntiä laskettu valtion maakuntarahoitus on reipas askel perustuslain tarkoittamaa yhdenvertaisuutta kohden.

Viimeaikoina on keskusteltu miten peruskoulu pystyisi antamaan nuorille yhdenvertaiset lähtökohdat kun on ollut merkkejä, että vanhempain tausta vaikuttaa entistä enemmän tuloksiin. Myös lukioiden tyttöytyminen osoittaa, ettei kouluilla ole sellaista otetta oppilaisiin että koulun tasa-arvovaikutus toimisi. Johtuuko tämä opetusmenetelmistä vai rahoituksesta, on epäselvää (ehkä löydettävissä kasvatustieteen graduista) mutta asiainlaita, että peruskoulun menoista katetaan vain neljännes valtionavuilla ja loput kunnan kantokyvyn ja - halun mukaan, ei toteuta perustuslain yhdenvertaisuusvaadetta. - Valtion rahoittamilla sopivankokoisilla maakunnilla olisi mahdollisuus yhdenvertaiseen soteen, kunhan poliittinen ahneus ja peli eivät pilaisi valmistelua.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

Toimituksen poiminnat