*

ollisaarinen

Touko Aalto ei tarvitse populismia

Vihreiden uusi puheenjohtaja Touko Aalto vaikuttaa energiseltä, motivoituneelta ja asioihin paneutuvalta henkilöltä, joka on tervetullut ajamaan yhteisiä asioitamme. Hän pärjää hyvin asialinjalla ja edustaa habitukseltaan "rehellistä" poliitikkoa.

Mielestäni Aalto sortui kuitenkin populismiin moitittuaan hallitusta pienipalkkaisten julkisen sektorin naisalojen syrjimisestä Kikyn lomarahaleikkauksissa. Lomarahaleikkaus ei kuitenkaan kohdistunut mihinkään erityisryhmään vaan koko julkiseen sektoriin. Jonkun ryhmän nostaminen kepin kärkeen on populismia samalla tavoin kun oli palkansaajaliikkeelle poliittisesti taitavaa ratsastaa uhrautuvilla kätilöillä joiden edessä Juha Sipilä heti lankesi.

Lomarahaleikkaus koski myös Suomen Pankin etuoikeutettuja, kirkon suntioita, Hekan kiusaajatyönjohtajia ja Espoon saarimökinrakentajia.

Jos osaa julkisen sektorin työntekijöistä voidaan luonnehtia pienipalkkaisiksi, jotka eivät kestä yhteisiä uhrauksia, on sitten ajettava heille kuoppakorotusta eli palkkatason nostoa. Itse asiassa Aalto voisi tehdä Liisa Lähihoitajat, sillä päinvastoin kuin palkansaajajärjestöt tahtovat, on hallitus ylin vastuunkantaja julkisen palkkauksen kohdalla ja hallitukseen voi pyrkiä ajamaan asioita.

Julkisen sektorin lomat ovat yksityistä pidemmät mikä heijasteleikse ammoista virkamiesmentaliteettia. Tämä on kuitenkin kaikkien tiedossa yhtenä palkkauksen osatekijänä joten yksityisellä sektorilla tulisi vastaavasta työstä maksaa hieman enemmän. Selkeintä olisi, että lomaoikeudet yhtenäistettäisiin mutta siihen tulee liittyä korvaus niille, joilta lomaa viedään. Ylipäätään palkkavertailut tulisi suhteuttaa todelliseen vuosityöaikaan ilman olosuhdelisiä.

Toinen kysymys missä Touko Aalto, joka vaatii yritystukien poistamista, lipsuu populismin puolelle on maaseutuliikenteen tukeminen. Mielestäni liikkumisesta on maksettava se minkä se maksaa ja maaseudun teiden yläpito tulisikin siirtää metsäteollisuusyhtiöille ja metsänomistajille sillä rospuuttoaikana rekat runtelevat tiet piloille.

Kolmas asia missä hieman neuvoisin Touko Aaltoa on kysymys kansalaistottelemattomuudesta. Vihreiden alku oli Koijärviliikkeessä. Ville Komsi ja muut avoimesti esiintyneet kumppanit kahlehtivat itsensä kaivureihin, jotta lintujärven laskuojaa ei syvennettäisi (oman kotiseutuni lintujärvi on nyt peltoa). Kahlehtijat otettiin poliisivoimin kiinni ja heidät tuomittiin oikeudessa.

Kun Aalto ymmärtää kansalaistottelemattomuutta, hän saisi korostaa enemmän, että  vastarinnan on oltava väkivallatonta, mielenosoittajien on esiinnyttävä itsenään ilman huppuja ja virkavaltaa on viime kädessä toteltava ja oikeudelliset seuraamukset kannettava, kuten tekivät 1960-luvun vankilaan passitetut aseistakieltäytyjät. Demokratiassa on lopulta noudatettava lakeja ja tyydyttävä enemmistön kantaan.

Vaikken olekaan politiikan maisteri olen kehittänyt demokratian happotestin, mikä yksinkertaisuudessaan on vihreän puolueen olemassaolo lakiasäätävässä parlamentissa.  Ne maat, joissa vihreät ovat messissä, ovat kaikki täysiä demokratioita paitsi Meksiko ja Kolumbia, joissa sinänsä toimiva demokraattinen prosessi on ulkoparlamentaaristen voimien kahleissa. Jos vihreitä ei ole järjestelmältään demokraattisessa maassa, on syynä usein maan pohjimmainen epävakaus kuten Israelissa, missä uskonto ja palestiinalaiskysymys estävät kaikkialla tarpeellisen yleispuolueen esiintulon. On paljon näennäisesti demokraattisia maita, joissa vaalijärjestelmä (kaksipuoluemaat) tai sen soveltaminen (Venäjä) kaytännössä tukahduttavat poliittisen uudistumisen sillä demokratian voi yhdeltä kantilta määritellä mahdollisuudeksi muutokseen.

Niin sanotut populistiset puolueet ovat usein lyhytaikaisia yhden asian protestiliikkeitä tai keskushenkilön masinoimia paperitiikereitä, jota eivät vastaa vihreiden tavoin koulutetun nousevan nuorison perusteltuihin globaaleihn kysymyksiin.  Vihreät on yleisiin asioihin keksittyvä vastuullinen liike eikä etujärjestö ja tässä on Suomen Vihreillä ja uudella puheenjohtajalla suuri mahdollisuus, kunhan ei livetä pelin politiikkaan.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

NäytäPiilota kommentit ()

Jari Rahkonen

Rehellisyyden Aallon habituksesta ovat karistaneet typerä naisseikkailu, sekä kansalaistottelemattomuuteen yllyttäminen. Vaikka kansalaistottelemattomuudessa voi nähdä positiivisiakin puolia, niin siinä valossa ja kehyksissä missä Aalto sitä hehkuttaa, en näe mitään positiivista ja uskon että saman palaneen käryn ovat haistaneet suurin osa kuulijakunnasta. Aallon johdolla vihreistä, jos mistä on tulossa populistinen puolue. Ei jatkoon.

Toimituksen poiminnat