*

ollisaarinen

Onko yksityisalojen työntekijä myös osingonsaaja?

Aina järkevä Risto Siilasmaa käsitteli TV:n Ykkösaamussa (20.5.) palkkakustannuskehitystä Teknologiateollisuuden johtajan roolissa. Hän esitti monta realistista näkökulmaa mutta uutiskynnyksen ylitti kanta, jonka mukaan palkkauskustannusten tulisi olla riippuvaisia yhtiön kannattavuudesta ja että palkkauskustannuksista tulisi sopia paikallisesti.

Paikallisesta sopimisesta voi olla hyötyä esimerkiksi työaikaa ja muita työn toteuttamistapoja säädeltäessä. Paikallisessa sopimisessa on riskinä, että osapuolet tarvitsevat oman asianajajan selvittämään mitä on sovittu ja miten sovelletaan. Tähän nähden keskitetty palkkaratkaisu on varsin rationaalinen: sopimiseen ei kulu jokaisen työpaikan johdon ja työntekijäin edustajain osin asiantuntematon aika ja lopputuloksena on kaikille yhtenäinen syrjimätön työn hinta.

Risto Siilasmaan DI-kollega Mika Anttonen myy polttoainetta yhtiöissään, joiden voitto ylittää Siilasmaan F-Securen liikevaihdon.  Nokian hallituksen puheenjohtajana Siilasmaa on kuitenkin maailmanluokan yritysjohtaja. Olisiko aivan asiatonta, jos Siilasmaa neuvoisi Mika Anttosta myymään polttoainetta yritysasiakkaille tuloslaskelman perusteella: hyvin meneville kalliilla ja konkurssipesille ilmaiseksi hiihtosponsoritarran kera? Entä mitä hintaa sovelletaan osuuskuntiin tai kolmanteen sektoriin? Pakuilla nekin kuljettavat.

Vai tulisiko neuvoa kysyä Siilasmaan ja Anttosen ikätoverilta ETLAn Mika Malirannalta, joka tervejärkisesti on perustellut luovan tuhon tarvetta elinkeinoelämän uudistumisprosessina.

Aika monesti yritykset ovat suostuneet ottamaan työntekijät osingonsaajiksi kuten takavuosina metsäteollisuudessa ja aina satamissa. Tässä on unohtunut sijoittajan näkökulma. Sijoittaja ottaa riskiä voiton toivossa, mutta jos voitto valuukin työntekijöille mutta tappiot jäävät omistajalle ei sijoittaminen ole mielekästä. Siilasmaan tarve vierittää myös tappiot työntekijöille on ehkä symmetrinen tarpeelle jakaa positiivisia insentiivejä mutta on tuomittu epäonnistumaan oloissamme.

Kuten edellä viittasin, tuloslaskelmaperusteinen palkkaus ei sovi kuin aidoille liikeyrityksille. Suuri osa organisaatioista toimii vailla selkeää markkinarajoitetta, jolloin palkkaus haetaan kompensaatiokonsultin taulukoista. Nämä taulukot pohjautuvat vapaan kilpailun alaisten toimialojen palkkauskehitykseen, mihin vientialojen kilpailukyvyn takaava palkkataso antaa normin.

Kun Siilasmaa esittää, että puolet teknologiateollisuuden yrityksistä toimii kannattavuusrajalla  eivätkä kestä yleiskorotusta, on miehen puhe otettava vakavasti. Paras ratkaisu asiaan olisi mielestäni nykyisen tuloneuvottelujärjestelmän  remontti, ei purku, mikä nyt on käynnissä. - Palkkakustannusongelmamme juontuvat noin kymmenen vuoden taakse, jolloin vuorineuvokset liittosopimuskiimassaan ostivat liittokierroksen ylisuurilla palkankorotuksilla. Huomattuaan virheensä neuvokset siirsivät vastuun Jyrki Kataisen ja Sari Sairaanhoitajan niskoille. Tämä oli paitsi epäritarillista myös historiallisesti väärin. Nyt vuorineuvokset toistavat virheensä kun liittoneuvotteluissa tähdätään paikalliseen sopimiseen.

Mitä neuvottelujärjestelmän remontti sitten pitäisi sisällään? Ensinnäkin on voitava päästä yksimielisyyteen tavasta määrittää palkankorotusvara. Toiseksi on määriteltävä kokonaispakkauskustannuksen laskentatapa kaikkine ns. työnantajamaksuineen, jotka rasittavat palkkausta ja koituvat palkansaajain hyväksi. Lisäksi olisi alakohtaisesti määriteltävä miten solidaarinen palkkaus hoidetaan. Meillä on edelleen jako julkisten ja yksityisten alojen liittoihin, vaikka työtehtävät eivät sitä edellyttäisi. Samaa työtä tekevillä voi olla sopimuksia eri liitoissa johtaen tilanteeseen, missä solidaarista palkkausta vaaditaan kahden SAK:n lipun alla ja työnantaja kilpailuttaa liittoja.

On hyväksyttävä ajatus, että samoilla palkkauskustannuksilla yksi yritys kerää voittoa ja kasvunmahdollisuuksia ja toinen tekee konkurssin. Jos pesään jää jotain arvokasta sen joku kyllä ostaa.

Yleissopimusten tulisi sisältää mahdollisimman vähän asioita sosiaalikysymysten kuuluessa mieluummin eduskunnalle. Sosiaalikysymykset ovat mukana historiallisista syitä ajalta, jolloin yleinen sosiaaliturva oli riittämätön ja järjestöt tahtovat perheille työmiehen palkkaan verrannollisen tuen. Nykyisin kaiken kattava ansiosidonnaisuus rönsyineen hukkaa resurssejamme usein epäoikeudenmukaiseen pakkovakuutukseen.

Ensinnä kuitenkin työnantajien tulisi kantaa isänmaallinen vastuunsa ja ryhtyä uudelleen neuvottelemaan yleissopimuksista. EK:n sääntöjen muuttamisessa on ollut kyse pään pistämisestä pensaaseen jolloin tulee pyllistäneeksi muulle yhteiskunnalle.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

1Suosittele

Yksi käyttäjä suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelija

NäytäPiilota kommentit (9 kommenttia)

Käyttäjän MattiAhlstedt kuva
Matti Ahlstedt

"palkkauskustannusten tulisi olla riippuvaisia yhtiön kannattavuudesta ja että palkkauskustannuksista tulisi sopia paikallisesti."

Jeps, eli Timo Toimitusjohtajan mokasta kärsii kaikki mutta onnistumisesta nauttii vain ylin johto, tämä realiteetti tuskin tulee koskaan muuttumaan.
Eikä tarvita tänäpäivänä epäonnistumista kun terveet voittoa tekevät yritykset laittavat jo muutenkin pihalle satamäärin porukkaa, jolloin edes työntekijät eivät pääse nauttimaan onnistumisestakaan. Näitä saanut lukea uutista paljon viimeisen 10 vuoden aikana.

Paikallinen sopiminen vain siirtäisi lopunkin vastuun pois yrityksen päättäjiltä, jos sitä edes ylipäätään hetkeen on ollut. Temppu jolla saadaan viilattua viimeisetki irti jotta osakkeenomistajille on näyttää että taas meni paremmin kuin viime vuonna.

Koska ahneudella ei ole rajoja, viimeiset 2 vuotta kampanjoitu milloin mitäkin kohderyhmää vastaan, duunarit, työttömät, eläkeläiset, koululaiset. Eli juuri kaikki ne jotka eivät tee päätöksiä on syyllisiä Suomen nykytilaan ja heiltä odotetaan joustoa, vaikka väkisin.

Käyttäjän jgagarin56 kuva
Juha Kuikka

Valtaosa yksityissektorin työntekijöistä on PK-yrityksissä, joissa tyypillisesti joudutaan pitämään tarkkaa huolta päivittäisestä kassavirrasta, jotta maksuvalmius säilyisi ja yritys ylipäätään voisi toimia.

Kun työllisyydestä pyritään pitämään huolta ja työttömyyttä pyritään vähentämään, on selvää, että kannattaa pitää yllä myös palkkapuolella paikallista sopimusjoustoa. Eihän kenenkään työntekijän ole pakko olla työssä palkalla, johon ei suostu. Kyllä voimakkaiden nousushdanteiden aikana nimenomaan palkkaliukumat ovat yritystenn suurimpia kustannuslisääjiä, joten ei pidä paikkaansa toteamus, että "mokasta kärsii kaikki mutta onnistumisesta nauttii vain ylin johto".

Käyttäjän MattiAhlstedt kuva
Matti Ahlstedt

Jos paikallinen sopiminen laajenee, niin todennäköisyys että tuo tulee pitämään paikkaansa, ei tietysti joka firmassa, mutta miksi jättää tilaisuus käyttämättä? Yrittämisen ydin on tilaisuuksien hyväksikäyttö mahdollisimman tehokkaasti.

Käyttäjän jgagarin56 kuva
Juha Kuikka Vastaus kommenttiin #3

Lauseen mutoilusi oli hiukan käsittämätön. Voitko ehkä kirjoittaa sen uudelleen? Muuten en pysty ottamaan kantaa.

Käyttäjän MattiAhlstedt kuva
Matti Ahlstedt Vastaus kommenttiin #4

"mokasta kärsii kaikki mutta onnistumisesta nauttii vain ylin johto"

Tuosta kohdasta on kyse, ainoasta johon komentoit, mistä aiemmin kirjoitin.

Käyttäjän jgagarin56 kuva
Juha Kuikka Vastaus kommenttiin #5

"Jos paikallinen sopiminen laajenee, niin todennäköisyys että tuo tulee pitämään paikkaansa, ei tietysti joka firmassa, mutta miksi jättää tilaisuus käyttämättä?"

Tuo lause on kieliopillisesti käsittämätön. "... niin todennäköisyys, että tuo tulee pitämään paikkaansa, ..." Siis mitä? Todennäköisyys on suuri vai pieni? Lauseesta puuttuu jotain.

Käyttäjän MattiAhlstedt kuva
Matti Ahlstedt Vastaus kommenttiin #6

Todennäköisesti*

kirjoitusvirhe, mutta jos et pystynyt tätä jo päättelemään aiemmasta kommentistani, ei voi mitään.

Käyttäjän jgagarin56 kuva
Juha Kuikka Vastaus kommenttiin #7

OK, se lause ei edelleenkään ole kieliopillisesti looginen vaikka siihen kirjoittaisi "todennäköisesti" tuon "todennäköisyys" -sanan tilalle, mutta olkoon. Olen nimittäin sanomasi sisällöstä joka tapauksessa edelleen puoliksi pihalla, mutta jos sille ei voi mitään, niin ei sitten.

Käyttäjän jannekejo kuva
Janne Kejo

PK-yrityksiä on 98% kaikista yrityksistä. Herää kysymys, mistä näkökulmasta katsottuna voimassa oleva PK-yrityksen määritelmä on mielekäs: "PK-yrityksen palveluksessa on vähemmän kuin 250 henkeä. Lisäksi joko sen vuosiliikevaihto on enintään 50 tai taseen loppusumma enintään 43 miljoonaa euroa."

Joitakin vuosia sitten katselin tilastoja, ja minulle jäi vaikutelma, että suuressa valtaosassa yrityksiä työskentelee alle 10 henkeä. Aika harvan yrityksen näkökulmasta katsottuna esimerkiksi 220 henkeä työllistävä yritys on "pieni tai keskisuuri". Useimpien yritysten näkökulmasta tuollainen yritys on valtavan suuri.

https://fi.wikipedia.org/wiki/PK-yritys

Toimituksen poiminnat