ollisaarinen

Käänteinen maakuntavero vai päättäjien joululahjaraha?

Ylen puheenjohtajatentissä 6.4. muun muassa Sari Essayah ja Anna-Maja Henriksson toivoivat maakunnille omaa verotusoikeutta, vasta sitten demokratia heidän mielestään toteutuu. En jaksa ymmärtää tätä kantaa, onhan maakuntavaltuuston tehtävä hoitaa maakunnan asiat niukkojen resurssien puitteissa eikä valtion määrärahan mukainen budjettikatto rajoita oikeutta kohdentaa resurssit halutulla tavalla. Vai onko niin, että poliitikko ajattelee ettei hänen päätöksillään saa olla perälautaa kun veronmaksaja on viimekätinen rahoittaja?

Vaurailla alueilla samat palvelut saadaan köyhiä alueita alemmalla veroasteella, siis onko verotusvaateessa sittenkin kyse oikeudesta eriarvoisuuteen?

Oletetaan, että valtio kykenee määrittämään maakuntain rahoitustarpeen kohtuullisen oikeudenmukaisesti. On kuitenkin selvä, ettei tätä tarvetta voida etukäteen laskea euron päälle vaan tarvitaan pieni pelivara. Pelivaraan liittyy riski, että kaikki rahat sitten aina vuoden lopussa käytetään viimeistään joululahjoihin, kuten professori Matti Keloharjun mainio tuore tutkimus kuntien rahankäytöstä osoittaa.

Ehdotankin että maakunnille myönnetään rahoitus kohtuullisen väljästi mutta samalla niille annetaan oikeus palauttaa vuosiylijäämänsä ei suinkaan valtiolle vaan äänioikeutetuille asukkailleen. Tällöin kansalaiset saisivat konkreettisen tiedon maakuntansa toiminnan taloudellisuudesta ja syntyisi vuorovaikutuksellinen yhteys päättäjiin kun kukin mielessään punnitsisi maakunnan palvelujen laatua suhteessa saamaansa joulurahaan.

Tasarahana suoritettava palautus olisi myös osa sosiaalista jakamista.

Joissain maakunnissa voi olla tosin riskinä, että ylimääräiset varat valuvat elyjen kautta maaseudun ympäristötukiin tai purjehdusseurain perinnetoimintaan ennen kuin ehtivät kertyä säästöiksi.

Onko sitten yhdenvertaista, kun eri maakunnissa olisi eri suuruinen veronpalautus? Periaatteessa se on yhdenvertaista, sillä kyse on vain siitä, miten valtiolta saatu noin päälukuun verrannollinen raha jakautuu palveluiden ja palautuksen välillä. Nykyiseen sekä palvelujen että verotuksen osalta kunnittain eriarvoiseen käytäntöön verrattuna maakuntain rahoitus on yhdenvertaisempi.

Tämmöinen periaatteessa  jopa maakunnittain vaihtuvaan perustuloon asti ulottuva käänteisen verotuksen muoto on mielestäni globaali verotuksellinen ja sosiaalinen innovaatio joka olisi toteutettava heti, eikä vasta vuosien haudonnan jälkeen. Erityiseksi asian tekee, että kun maakunta saa rahoituksensa itsestään riippumatta neutraalisti sen oma tehokkuus tulee aidosti suoraan äänestäjille ilmi palautuksen määrässä. Siinä yksi toimija osoittaa oman kompetenssinsa toiselta toimijalta saamansa rahoituksen käytössä mikä on veronmaksajalta ovela ohjaustoimi.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset