ollisaarinen

Paljon ajavat ja raskas liikenne hyötyvät väyläuudistuksesta

Tieliikenteen uudistushanke oli mahdottoman tehtävän edessä, selvityksen tiedotustilaisuudessa Anne Bernerin mukaan reunaehtoina oli, ettei mikään muutu. Lisäksi uudistuksen pontimena ja rajoitteina tuntuvan olleen muodollis-juridiset seikat, jotka saavat insinöörinveren kiehumaan.

Ensinnäkin on masentavaa, etteivät valtion budjetointikehykset mahdollista liikekirjanpidon kaltaista toimintokohtaista tarkastelua. Jos näin on, silloin väyläyhtiön perustaminen on tarpeen.

Valmistelun reunaehtona oli, etteivät valtion tulot muutu, ettei elinkeinoelämän rasitus lisäänny ja että kansalaisia kohdellaan kuten ennenkin. Näin ei tule käymään. Anne Bernerin esittelemä malli, missä autovero poistuu ja polttoainevero alenee ja vuotuisesta autonkäytöstä selviää vuosimaksulla, suosii selvästi paljon raskailla ja kuluttavilla autoilla ajavia. Tuotantokäytössä oleva paku voi nakuttaa kahdella kuskilla melkein vuorokauden ympäri kun eläkeläinen poikkeaa autollaan pari kertaa viikossa uimahallilla, kirjastossa ja marketilla. Autotta eläkeläinen jää kotiin tai joutuu hoitoon.

Anne Berner on niin selkeä ja asiansa hallitseva, että hänet voi vastuuttaa sanoistaan (näinhän ei ole kaikkien ministerien kohdalla). Kun toimittaja tiedotustilaisuudessa kysyi miksei autonkäyttömaksua voi peria polttoaineverossa, missä toimittajan mukaan kuuden sentin lisäys riittäisi investointitarpeisiin ilman muuta ruljanssia Berner vastasi, että vero on vero joka käytetään yleisiin tarpeisiin. Ikäänkuin polttoaineveron lisäksi ei voitaisi periä liikennemaksua. Näinhän tehdään palkasta, kun siitä peritään kunta- ja valtionverot yleisiin tarpeisiin ja maksut ansiosidonnaisiin etuuksiin.

Tämä perustelu osoitti, että kyse on liikenneministeriön "visiosta" jota ajetaan kuin käärmettä pyssyyn. Tähän visioon näkyy kuuluvan elinkeinoelämän tukeminen muiden tienkäyttäjien kustannuksella, sekä uuden operaattoriansaintafunktion luominen siihen, missä nyt ei tarvita ketään. Takavuosilta muistuu mieleen, miten katsastusta yksityistettäessä virkamiehet ostivat valtion autokatsastuksen ja myivät sen sitten kovalla hinnalla ulkomaille. Säädökset oli varmuudeksi laadittu siten, ettei alalle sisääntulo ollut kovin helppoa.

 

Oma "visioni" sisältää seuraavat asiat

1. Perustetaan väyläyhtiö, jos se on julkisen budjettikäytännön vuoksi tarpeen.

2. Valtion ei tulisi käyttää liikennettä fiskaalisena veronlähteenä. Jos poliitikoilta ei kuitenkaan onnistu esimerkiksi ALV:n korotus niin liikenteen verot olisi kerättävä polttoaineessa ja autoverona. Autovero kohdistuu tuontiin ja kannustaa huolehtimaan autokannasta tuontitarpeen pysyessä kurissa. Muutenhan autovero on muinaisjäänne.

3. Teiden perusinvestointeja varten kerätään  polttoainemaksu, siis veron lisäksi. Maksu korreloi tien käytön ja saastuttavuuden kanssa.

4. Kilometriseuranta tehdään pakolliseksi raskaille ajoneuvoille ja koko ammattiliikenteelle. Kilometrimaksuun vaikuttaa ajoneuvon tyyppi ja ja käytettyjen teiden laatu. Näin elinkeinoelämä maksaa tienkäytöstään todellisen käytön mukaan kuten Adam Smith meille opettaa.

5.  Tavallinen kansalainen vapautetaan vuosimaksuista lukuunottamatta vuotuista rekisterimaksua, jolla ylläpidetään ajoneuvorekisteriä ja kannustetaan asianmukaiseen romutuksen, millä maksusta vapautuu. Muutenhan kansalainen maksaa tienkäytöstä polttoainemaksun kautta mikä takaa myös yksityisyyden, kun seurantalaitetta ei tarvita.

 

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset