ollisaarinen

Erdoğan ja Putin: aikamme Stalinit ovat nyt maailmanpolitiikan arkipäivää

Marraskuussa Yle näytti asiallisen ranskalaisen dokumentin Stalinista ja Trotskista.  Siinä kuvattiin, miten Josif Stalin askel askeleelta keskitti itselleen vallan Neuvostoliiton kommunistisessa puolueessa ja miten hän leimasi muut vallankumousjohtajat kansanvihollisiksi. Stalinin pahin vastustaja oli Lev Trotski, jonka hän ajoi maanpakoon ja murhautti myöhemmin. Näin Trotski tapasi saman kohtalon kuin muutkin Stalinin vastustajat tai ne, jotka Stalin oletti vastustajikseen. Näihin kuuluivat lähes kaikki Neuvostoliittoon siirtyneet miespuoliset suomalaiset kommunistit, lukuun ottamatta Otto Ville Kuusista, joka toimi Stalinin ideologisena kirjurina ja Arvo Tuomista, aiempaa SKP:n johtajaa, joka loikkasi Suomeen sosiaalidemokraatiksi sillä hinnalla, että propagoi ilmeisen mieluusti stalinismia vastaan.

Tämä tuli mieleen lukiessa uutista Turkin uuden perustuslain valmistelusta presidentti Recep Tayyip Erdoğanin johdolla. Uusi perustuslaki poistaa pääministerin vakanssin ja antaa siihen liittyvät oikeudet presidentille. Kun Erdoğan on jo nyt käyttänyt muodollista asemaansa suurempaa valtaa, on syytä olettaa, että hänestä tulee uudistuksen myötä täysi diktaattori jos perustuslaki lopullisesti hyväksytään Turkin parlamentissa.

Erdoğanin vastine Trotskille on Fethullah Gülen, uskonoppinut ja Erdoğanin entinen liittolainen. Kun Stalin oli käytännön mies ja Trotski ideologisesti oppineempi näkyy vastaava suhde Erdoğanin ja Gülenin kohdalla. Leimaamalla vastustajansa gülenisteiksi henkilöstä riippumatta raivaa Erdoğan vastustajansa tieltään kuten Stalin teki omien vastustajiensa suhteen. Odotettavissa on vaikeita aikoja turkkilaisille, joista sentään suuri osa on omaksunut länsieurooppalaiset arvot. - Erdoğan on georgialaista sukujuurta kuten Stalin mikä on varmaankin sattumaa, en tosin tunne gruusialaisten kauppamiesten sielunelämää.

Vladimir Putin on Stalinin tavoin kotoisin vaatimattomista oloista eikä samaistu älykköihin vaan kunnioittaa voimaa. Venäjän demokraattinen järjestelmä toimii yhtä huonosti kuin NKP:n sisäinen demokratia toimi: se on kulissi johtajan vallalle. Putin on kovaotteisesti raivannut vastustajat tieltään ja hänellä on yhteys Tšetšenian johtaja Kadyroviin. Tšetšeenit mainitaan usein salamurhien ja katoamisten yhteydessä ja ennen kuin Donetsk joutui separatistien valtaan sen kaduille ilmestyi jostain tyhjästä tšetšeenejä, kuten tuttavani todisti. Putin osaa KGB-taustansa vuoksi manipuloinin ja painostuksen temput ja pyrkii selvästikin horjuttamaan EU:a ja NATOa sisältäpäin suosikkejaan tukemalla.

Jos nyt Donald Trump astuu USA:n presidentin virkaan 20. päivä, miltä näyttää Michael Mooren päinvastaisesta ennustuksesta huolimatta, on syytä suureen huoleen sillä Trump tuntuu arvostavan Putinin ja Erdoğanin kaltaisia kovaotteisia miehiä ilmeisesti jonkinmoisen isäkompleksin vuoksi. Trump ei selvästikään arvosta demokratiaa eikä siihen liittyviä arvoja, kuten yleinen tasa-arvo ja objektiivinen vapaa tiedonvälitys.

Onneksi USA:n kongressi on varsin hidasliikkeinen, erilaiset menettelytavat ja vähemmistösäädökset tekevät siitä lähes toimintakyvyttömän kun puolueiden välillä on tasapaino ja presidentistä tulee lähes toimintakyvytön jos hänellä on kongressi vastassaan. Pahimmat trumpistiset uhat kilpistynevät republikaanien maltilliseen siipeen. Tämä merkinnee, että USA on rampa seuraavat neljä vuotta.

Yhtä kaikki, kun maailman mahtavimman maan johdossa on selvästi Kiinan kansainvälisen roolin kasvattamista janoava Xi Jinping, ei meillä demokraateilla ole hyvää tiedossa: kuka tässä nousisi demokratian ja tasa-arvon ritariksi?

 

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

5Suosittele

5 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (4 kommenttia)

Käyttäjän suburbian kuva
Sini Lappalainen

Onko Soinillakin isäkompleksi kun meni laukomaan typeryyksiä Suomen ja Turkin yhteisestä arvopohjasta tilanteessa missä Erdogan niittää tuhoa?

Käyttäjän ollisaarinen kuva
Olli Saarinen

Soini varmaankin viittasi siihen, että Mustafa Kemal liitti 1930-luvulla pakolliseen sotilaskoulutukseen kirjan "Valkoliljojen maa - Suomi", joka on venäläisen Grigori Petrovin ihanteellinen kuvaus Suomesta. Tässä siis Suomea käytettiin esimerkkinä modernista patrioottisesta kansasta eikä se varmaankaan sovi kovin hyvin Erdoganin käsitykseen Turkin merkityksestä.

Valkoliljat tarkoittanevat kieloja. Itse koin isojen valkoisten liljojen ja pinjapuiden männyntuoksun huuman Turkin Antalian rannikolla jokunen vuosi sitten helmikuulla.

Käyttäjän suburbian kuva
Sini Lappalainen

Kyllä Turkissa on ollut näitä teorioita suomalaisten ja turkkilaisten sukulaisuudesta. Mutta Soini vaan antoi suun käydä ajattelematottmuuttaan mikä taas kertoo välinpitämättömyydestä. Sama tänään kun väistää kysymyksen "savolaisella" vertauksella putoilevista oravista. Soini on huono juttu Suomen ilmapiirille. Tyhjää ja umpimähkää suoltava väärä guru. Onttona kaikuu moni sanontansa.

Käyttäjän viljoh9 kuva
Viljo Heinonen

On muitakin. Puolan, Unkarin ja Filippiinien johtajat sekä viimeisimpänä tämä Trump.

Toimituksen poiminnat