ollisaarinen

Vihje Kimmo Kiljuselle

  • Lähde: Eläketurvakeskus
    Lähde: Eläketurvakeskus

Eläketurvakeskuksen johtaja Mikko Kautto kertoo tämän päivän Kauppalehdessä, miten turhauttavaa on tuoda julkisuuteen laskelmia eläkeasioista kun keskustelun osapuolet poimivat vain itselleen sopivia lukuja ja näkökulmia ja jopa kyseenalaistavat  asiantuntijoiden motiivit.

Eläketurvakeskus tuottaa luotettavaa aineistoa. Aiemmin se on ollut passivinen tilastoija ja tiedontuottaja mutta on kiitettävää, että se pyrkii nykyisin aktiivisemmin kertomaan kansalaisille ja päättäjille eläkejärjestelmämme piirteistä.

Meillä on työeläkemaksua rasittamassa myös toinen elin, Tela, jonka lobbaa ja informoi, mutta sen rooli on tukea olemassaolevaa järjestelmää ja ainakin aiemmin sen roolina on ollut myös olla palkkiopaikka ansioituneelle ay-väelle.

Itse maallikkona piirtelin klubiaskin kanteen laskelmia 1990-luvun alussa. Arvioin, että eläkkeelle 65-vuotiaana jäävä elää vähän yli 80-vuotiaaksi, jolloin 60 prosentin eläkkeen rahoittaminen vaatii kymmenen vuoden palkan. Neljänkymmen vuoden ansaintajaksolta on siis maksettava palkan lisäksi neljännes palkasta järjestelmään, jotta tulisi ansainneeksi eläkkeensä. Suuret ikäluokat olivat tulleet maksaneeksi tästä kuitenkin ehkä vain puolet, eläkemaksu oli pitkään alle 10 % ja vielä 1990-luvun alussa alle 20 %.

Suuret ikäluokat ovat saaneet hyvät eläkkeensä karkeasti todeten "puoleen hintaan".  Tämä johtuu mm. siitä, että he eivät lakisääteisesti maksaneet sodan käyneelle 1950-luvun rakentajasukupolvelle kuin kansaneläkkeen ja jättivät oman eläkkeensä rahoituksen lapsilleen. Miksi silloinen Eläketurvakeskus tai Tela eivät asiaa tuoneet enempi julki? Olihan mm. Mikael Ingberg kirjoittanut aiheesta Kansantaloudelliseen aikakauskirjaan ja tietysti eläkemekanismi oli itsestäänselvyys sen matemaattisille asiantuntijoille. Jos tieto järjestelmästä olisi ollut avoimempaa, vältettäisiin ehkä nykyeläkeläisten aiheeton katkeruus.

Eläketurvakeskus on tuottanut oheisen kuvion mukaisen laskelman. Siitä nähdään, että ennen 1950 syntyneiden (liki Kimmo Kiljusen ikäluokka) eläkemaksujen tuotto on ollut kaksinkertainen 1970-luvulla ja myöhemmin syntyneisiin nähden. Tämä ei johdu hyvistä sijoituksista, päinvastoin alkuaikojen pienten monetaaristen sijoitusten reaalituotto oli huono, vaan alhaisista maksuista, jotka kuitenkin oikeuttivat täyteen eläkkeeseen.

Itä-Vantaan demariäänestäjien hyljättyä Kimmo Kiljusen hän ehkä tahtoo uudelleen eduskuntaan ja on ryhtynyt taittamaan peistä eläkeindeksin uudistamisen puolesta. Aluksi  eläkkeille luvattiin täysi palkkasidonnaisuus, mutta jo 1970-luvulla siirryttiin puoliväli-indeksiin, missä puolet painosta tulee elinkustannusten muutoksesta. Myöhemmin elinkustannusten osuutta on kasvatettu. Nämä päätökset on tehty "yhteisesti sopimalla".

On makuasia, tulisiko työeläkeen seurata yleistä palkkakehitystä. Tällöinhän lasten työn tuottavuuden kasvu siirtyy osittain eläkeläisille. Suurten ikäluokkien on hieman irvokasta tätä vaatia, sillä he eivät omille vanhemmilleen hääviä eläkettä suorittaneet. Joka tapauksessa täysi palkkasidonnaisuus tulisi aktiiviväestölle erittäin kalliiksi.

Työeläke on pakollinen riskivakuutus, josta pitkäikäiset hyötyvät eniten. Ikä on paljolti perinnöllinen ominaisuus, mikä johtaa siihen, että hyvät geenit hyötyvät huonojen eläkemaksuista. Tästä saadaankin biologinen hyöty, kunhan eläkeläiset huolehtivat lapsenlapsistaan lasten sinnitellessä työn ikeessä.

Itse kannatan kunnollista kansaneläkettä ja sen päälle siitä irrallaan olevaa vapaaehtoista työeläkettä. Tätä mallia odotellessa  voisin hieman neuvoa Kimmo Kiljusta. Kiljunen on kansanedustajana varmaankin todennut, että eläkeasiat päätetään kakskantaan. Kakskannassa työnantajalle on yhdentekevää maksaako hän työntekijälle palkkaa vai eläkemaksua, joten eläkejärjestelmän rakenne on loppujen lopuksi työntekijäjärjestöjen keskinäisesti solidaarisesti sovittavissa. Ehkäpä eduskuntavaaliehdokkuuden sijaan Kimmo Kiljusen kannattaisi liittyä liittoon!

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

2Suosittele

2 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (6 kommenttia)

Käyttäjän jariojala kuva
Jari Ojala

Kyllä tämäkin kirjoitus kertoo, että millä tasolla eläkekeskustelu liikkuu.

"Suuret ikäluokat ovat saaneet hyvät eläkkeensä karkeasti todeten "puoleen hintaan"."

Ei eläkemaksujen mukaan saada eläkettä vaan karttuman mukaan. Se on ainoa lupaus koko eläketulosta joskus tulevaisuudessa. Vaikka maksuja perittäisiin puolet palkasta, niin karttuma (nyt 1,5%+palkkaindeksi) on se mitä luvataan maksaa. Järjestelmän alkuaikoina koko tuo karttuma rahastoitiin reilun 30 vuoden ajan, joten käytännössä tuon ikäluokan eläkkeet olisi pitänyt pystyä maksamaan suoraan rahastoista, vaikka se ei tarkoitus ollutkaan. Järjestelmä onnistui kuitenkin laskukaavoineen hävittämään rahastoista ison osan. Tästä huolimatta rahaston pesämuna kerättiin silloin ja nyt se on muiden maksujen ohella tuottanut korkoakorolle menetelmällä suuren rahaston.

Toinen seikka joka on huomioitava. Vuoteen 1993 asti koko eläkemaksun hoiti työnantaja. Onko siis työnantaja maksanut liian pieniä eläkemaksuja ko. ajalta? Ei ole, sillä järjestelmä on sellainen, että maksuja kerätään aina tarpeen mukaan eläkkeiden maksuun.

Kolmas seikka joka on huomioitava. Vuodesta 1993 asti työntekijät ovat maksaneet suoraan osan eläkemaksusta. Tässähän siirrettiin työnantajan maksuja työntekijöille. Tästä syystä on vaikea hyväksyä väitettä, että eläke on jatkopalkkaa, sillä silloinhan työntekijä maksaisi palkkaa itselleen. Työnantaja ja työntekijä maksavat eläkemaksuja kulloisenkin tarpeen mukaan ja eläkettä kertyy kulloisenkin karttuman mukaan.

"Eläketurvakeskus on tuottanut oheisen kuvion mukaisen laskelman."

Kyllä tässäkin laskelmassa on tarkoitushakuisuutta, kun miettii edelläkerrottua faktaa. Tämäkin laskelma kaavoineen tulee aukaista ennen kuin voimme todella katsoa, että mitä laskelma tarkoittaa.

Eri ikäluokkia pyritään asettamaan vastakkain, jotta itse järjestelmän heikkouksista ei puhuttaisi.

Käyttäjän raimoylinen kuva
Raimo Ylinen

Rahastoja kasvatettiin alun perin vain puskuriksi suurten ikäluokkien eläköitymistä varten, joten suurten ikäluokkien ollessa eläkkeellä rahastojen tulisikin pienentyä. Rahastojen johtajat ovat vain niin kiintyneet hallitsemaansa suureen varallisuuteen (ja omiin suuriin palkkoihinsa), etteivät osaa luopua siitä. Kun eläkemaksuja kerätään jatkuvasti liikaa, niin rahastot vain kasvavat. Eläketurvakeskuksen laskelmat ovat yhtä luotettavia kuin ekonomistien laskelmat yleensäkin eli yhtä tyhjän kanssa.

Käyttäjän raimoylinen kuva
Raimo Ylinen

Olet laskelmassasi unohtanut, että eläke on keskimäärin vain 50% palkasta, joten 40 vuoden työssäololla ansaitset 20 vuoden eläkkeen. Jos ne rahat vielä sijoitetaan 4 %:n tuotolla niin keskimäärin noin 20 vuoden sijoitusaikana kertyy lisää eläkettä toiseksi 20 vuoden jaksoksi. Eiköhän tämä riitä, sillä toistaiseksi ainakin keskimääräinen elinikä jää alle 100 vuoden!

Käyttäjän TimoUotila1 kuva
Timo Uotila

On todella halpahintaista polarisoida keskustelu opintotukien ja eläkkeiden leikkauksista nuorien ja vanhojen väliseksi kaksintaisteluksi.
Tosiasia on se, että eläkemaksuja alettiin kerätä 1960-luvun alussa. Silloin ne ottivat suurin piirtein samanlaisen osan kurjilla ehdoilla 6-päiväistä viikkoa tehneiltä työläisiltä heidän palkastaan. Ei ole heidän vikansa, että ahneet pankinjohtajat ja huonot hallitukset tuottivat inflaatiota, jolloin suurella vaivalla kokoon saadut rahat hävisivät kuin tuhka tuuleen.
Lamavuosina 1996 määrättiin ns. leikattu eläkeindeksi, joka sitten "unohdettiin" päälle 20 vuodeksi 1996-2016. Taas nuo samat palkansaajat menettivät rahaa, nyt eläkkeiden heikentymisen muodossa. Vähävaraisimmat eläkeläiset putosivat lattian läpi leipäkaupoista leipäjonoihin.
Tästä perheiden rahan menetyksestä ovat kärsineet myös heidän lapsensa ja lapsenlapsensa, nuo nuoret, joiden opintorahoja nyt leikataan ja jotka ovat nyt ryhtyneet typeryyttään vaatimaan vanhempiensa eläkkeiden jatkuvaa leikkaamista.
http://timouotila1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/212272...

Käyttäjän ollisaarinen kuva
Olli Saarinen

1970-luvulla eläkemaksu liikkui 10 prosentin molemmin puolin ja eläkettä kertyi 60 % bruttopalkasta/40 vuotta. Nykyisin vastaavat luvut ovat noin 25 % ja runsaat 50 %. Nykyisin siis suurempaa maksua vastaan saa suhteellisesti ottaen alhaisemman eläkkeen. 1960-luvun alusta lukien työelämässä mukana ollut on saanut vuosituhannen vaihteessa noin 60 %:n eläkkeen noin puoleen hintaan, jos ajatellaan, että eläkkeen todellinen kustannus on suuruusluokaltaan nykyisen eläkemaksun suuruinen. Näin yleisesti ottaen suurilla ikäluokilla ei ole valittamista eläkkeensä suhteen vaikka järjestelmän yksityiskohtia on tarvinnut myöhemmin parannella.

Koko työeläkejärjestelmässä liikkuva raha on palkansaajain rahaa. Jos yksi sukupolvi tinkii maksuistaan sen seuraava maksaa. Ulkopuolelta ei tule mitään. Eläkemaksuja on rahastoitu, mutta tämä ei tarkoita, että niitä olisi peritty liikaa. Juuri siksi, etteivät suuret ikäluokat maksaneet eläkkeitä 1950-luvun rakentajasukupolvelle, heidän maksunsa jakojärjestelmässä saattoi olla niinkin alhainen kuin 10 % 1970-luvulla. Vaikka pientä puskuria on kerätty ei maksu ole kuitenkaan läheskään ylittänyt maksajan laskennallista eläkekertymää. Puskurin tuotolla voidaan maksaa järjestelmän kulut ja vähän jää ylikin maksua tasaamaan.

Jos ikäluokat olisivat yhtä suuria, jos maksu olisi ollut alusta asti korkeampi, jos rahastot olisi alunperin sijoitettu reaalikohteisiin, jos odotettavissa oleva elinikä ei kasvaisi, voisi olla mahdollista pitää eläke täysin palkkasidonnaisena. Vastuu varhemmista päätöksistä on vastaavilla ikäluokilla. On kuitenkin kysyttävä myös, onko oikein, että tuloihin liittyvä eriarvoisuus jatkuu hamaan hautaan asti, että myös 90-vuotiaana on mummon muistettava onko hän kassa vai maisteri. Onhan työeläke elinkustannusindeksillä korjattuna säilyttänyt alkuperäisen arvonsa ja myös sitä vastaavat tuloerot.

Vaatimus eläkeoikeuden kasvattamiseksi palkkaindeksin osuutta kasvattamalla on tietenkin oikeutettu poliittinen vaade, mutta se kävisi kalliiksi. Nykyinen maksajasukupolvi ei välttämättä tahdo kasvattaa eläkemaksun osuutta kokonaisansioista, mieluummin palkka otetaan käteen kuin maksetaan arpa pitkäikäisyyden puolesta.

Vihjeeni Kimmo Kiljuselle liittyy siihen tosiseikkaan, että eduskunta on pitkälti antanut työeläkeasiain valmistelun etujärjestöille. Työnantajaa kiinnostaa lähinnä kokonaiskustannus joten on palkansaajajärjestöjen asia pitää huolta eläkkeensaajien ja -maksajien välisistä oikeudenmukaisuuskysymyksistä. Kun Kiljunen edustaa SAK:ta, ei kun SDP:tä, hänen pitäisi ymmärtää käyttää demokraattinen puheenvuoronsa oman ammattiosastonsa välityksellä.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset