ollisaarinen

Palkat osinkoverolle

Yleisen käsityksen mukaan osingot ovat liian kevyesti verotettuja ja vallitsee vahva mielikuva, että pääomatulonsaajat laistavat velvollisuutensa hyvinvointiyhteiskunnan rahoituksessa.  Tästä voi esimerkkinä ottaa Ykkösaamun ohjelman 19.9., missä Suomen Pankin pääjohtaja Erkki Liikanen myötäili toimittaja Seija Raution lausetta "Osinkotulojen verotus on kevyempää kuin palkkatulon verotus" sanomalla "Se on tunnettu asia." Vaikka verotus ei kuulu Suomen Pankille, tulisi Liikasen tietää paremmin.

Käsitys osinkojen alhaisesta verosta johtunee siitä, että osingot eivät oikeuta ansiosidonnaisiin etuuksiin jolloin niistä ei myöskään koidu ansiosidonnaisia maksuja, joita pidetään veroluontoisina. Toinen syy lienee, että osinkojen veroastetta verrataan ansiotulojen marginaaliveroon. Tällöin osinkotuloa pitäisi kadehtia vain, jos on suurituloinen.

Keskituloinen helsinkiläinen palkansaaja ansaitsee ehkä 40 000 euroa vuodessa. Palkka sinänsä on pakollinen työnantajamaksu, mutta lisäksi palkansaajaa hyödyttäen yksityinen työnantaja tilittää pakollisia ansionvakuutusmaksuja siten, että nettopalkan, veronpidätyksen ja ansionvakuutusmaksujen summa on vajaat 50 000 euroa vuodessa. Tästä verojen osuus on 17 %, ansionvakuutusmaksujen 25 % ja kulutukseen jää 58 % koko summasta.

Jos vastaava palkkakustannus jätettäisiin pörssiyhtiön voitoksi ja jaettaisiin osinkona, yhtiöveron ja osinkoveron yhteismäärä olisi 40,6 %. Osingonsaajan koko vero maksetaan julkisiin tarpeisiin, kun taas palkansaaja sijoittaa enemmän oman ansionsa vakuuttamiseen kuin tuloveroihin. Osingonsaaja joutuu ottamaan yksityisen sairausvakuutuksen ja yksityisen eläkevakuutuksen jos tahtoo samalle viivalle palkansaajan kanssa, työttömyyden varalta ei kuponginleikkaajan tarvitsekaan itseään vakuuttaa. Lopputulos on, että verrannollisesti palkansaajan julkinen tuloveroaste on 17 % ja pörssiyhtiön osingonsaajan 40,6 %.

Kaikkein alimmillaan sopivasti pääomitetussa listaamattomassa yrityksessä voi osingonsaajan veroaste olla 26 % määrättyyn tulorajaan asti. Tämäkin on enemmän kuin keskituloisella palkansaajalla, joten väite osinkojen kevyestä verokohtelusta on väärä. Julkinen valta rypisi verotuloissa, jos palkansaaja pantaisiin osinkoverolle vaikka osinkovero maksettaisiin minimin mukaan puhumattakaan siitä, että vero olisi pörssiyhtiön osinkoveron tasalla.

Ehkä arhinmäkeläinen diskurssi tarvitsee pahat porvarinsa sorrettujen vastapainoksi, mutta realistisesti katsoen Suomi koostuu palkansaajista, eläkeläisistä, etuisuuksien saajista ja heidän verrokeistaan.  Kun demokraattisesti valitun eduskunnan tukema hallitus katsoo, että olisi tehtävä säästöjä, ei asiaa voi ohittaa viittaamalla osingonsaajiin, jotka runsaan mitoin jo osallistuvat julkiseen rahoitukseen. Tällaisia käsinukkeja ei tarvita ohjaamaan huomiota pois tavallisen kansalaisen vastuusta ja erityisesti palkansaajien ja verrokkiensa keskinäisen oikeudenmukaisuuden toteutumisesta. Sama projektio sisältyi SAK:n hiljattaiseen esitykseen, missä heitto osingonmaksuihin oli populistinen. SAK ei omassa tiedotuksessaan ole koskaan korostanut, että pienituloisen palkansaajan kokonaisansioista ei mene oikeastaan lainkaan tuloveroja, pelkästään noin 25 % pakollisia ansionvakuutusmaksuja, jotka ovat ay-lähtöisiä. Ja että pakollisten ansionvakuutusmaksujen sijaan olisikin hauska saada riihikuivaa rahaa.

Jonkin verran edellä esitettyjä laskelmia häiritsee, että ansionvakuutusmaksuilla rahoitetaan osa perusturvasta etenkin eläkkeiden osalta.  Tästä johtuvaa palkansaajan tuloveroprosentin korjausta en osaa itse laskea, mutta sitä kannattaa varmaan kysyä vastaan tulevalta kansanedustajalta, joka näitä lakeja säätelee, tai ykskantaan Hakaniemestä. Suomen Pankkiin tuskin kannattaa poiketa.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

2Suosittele

2 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (5 kommenttia)

Käyttäjän raimoylinen kuva
Raimo Ylinen

Näissä vertailuissa lisätään aina osinkojen saajan veroprosenttiin mukaan myös yrityksen maksamat verot, vaikka näillä ei olisi mitään tekemistä keskenään. Yhtä hyvin voitaisiin palkansaajan veroprosenttiin lisätä työnantajan veroprosentti, sillä todennäköisesti hän tekee tuottavaa työtä eli lisää yrityksen voittoa.
Oleellinen ero palkansaajan ja yrityksen verotuksessa on, että palkansaajaa verotetaan liikevaihdon perusteella, mutta yrityksiä vain voitosta. Näin ollen veroprosenttien vertailu on aika hedelmätöntä. Ainoa järkevä ratkaisu oikeudenmukaiseen pääomatulojen ja palkkatulojen verotukseen on paluu vanhaan järjestelmään, jossa kaikki tulot laskettiin yhteen ja verotettiin yhdessä.

Käyttäjän pekkapylkkonen kuva
Pekka Pylkkönen

On sillä sen verran tekemistä että palkkana maksettavasta rahasta ei makseta yrityksen tuloveroa mutta osinkoina maksettavasta rahasta maksetaan.

Yritys on omistajan omaisuutta. Ei kukaan kai sano kiinteistöveroakaan talon maksamaksi veroksi vaan sen talon omistajan. Verotulojen kannalta yhteisövero ja osingot liittyvät toisiinsa. Osinkoja ei voi olla ilman yhteisöveron maksua.

Käyttäjän ilkkavarsio kuva
Ilkka Varsio

Pekka Pylkkönen

Osingonmaksajat pyrkivät tasaiseen osinkoon ja voivat jakaa osinkoa, vaikka yrityksen tilikausi olisi ollut tappiollinen, mutta vain vapaita pääomia saa jakaa (eli aiempien vuosien voittovaroja, jotka on jätetty jakamatta).

Tappiollisten yritysten osingon tai pääomanjakoa selitetään tulevaisuuden näkymillä. Osinkoa käytetään viestimään paremmista ajoista.

Käyttäjän pekkapylkkonen kuva
Pekka Pylkkönen Vastaus kommenttiin #4

Pörssiyhtiöillä on omat osinkostrategiansa ja pikkufirmoista nostetaan vähän miten sattuu. Mutta tietysti juuri noin, jos vapaita (jo verotettuja) varoja on, ne voi panna lihaksi silloin kun haluaa.

Käyttäjän ollisaarinen kuva
Olli Saarinen

Pekan kannalla. Kun yritys varaa jonkun summan palkanmaksuun tai jakaa saman summan osinkoina, on yhteisöveron maksu osingonmaksun edellytys. Palkanmaksun jälkeen ei siitä summasta jää voittoa verotettavaksi. Ja laskelmani mukaan osingonmaksusta koituu valtiolle ja kunnalle selvästi suuremmat verotulot kuin keskimääräisen palkansaajan veroista.

Olen joskus yrittänyt vitsailla asiasta siten, että jos kerta yrityksen vero ei olisikaan omistajan kulu niin sitten esimerkiksi taloyhtiöissä kannattaa pistää kaikki mahdolliset kulut yhtiön piikkiin. Saunamaksut ja vesimaksut yhtiölle ja niin edelleen. Oikeastaan taloyhtiö voisi tilata sanomalehden ja tarjota aamiaisen kuten palvelutalossa. Kun se kerran ei ole osakkaan kulu vaan yhtiön, kuten yhteisöverokin.

Mitä tulee Raimon ehdottamaan palkkatulojen ja pääomatulojen yhteisverotukseen niin se ei ole tarpeen oikeudenmukaisuussyistä jos pääomatulon kokonaisveroaste on vähintään keskimääräisen ansiotulonsaajan tuloveroasteen suuruinen, kuten nykyään on. Kaiken tulon yhteenlaskeminen progressiivisessa järjestelmässä voi tuntua perustelustikin oikealta mutta käytännössä se johtaa pääomatulojen piilottamiseen ja siihen liittyviin hyvinvointitappioihin joten kohtuuverotus tasaverolla on oikeastaan ainoa tapa miten pääomatuloja voi käytännössä hyödyllisesti verottaa. Tärkeä on huolehtia, että tulot ylipäätään tulevat verolle ja ettei eri laatuisia pääomatuloja verotettaisi eri tavoin, kuten nykyään valitettavasti tehdään.

Toimituksen poiminnat