ollisaarinen

Demarien ansiosidonnainen taivas - esimerkkinä äitiysraha

Äitiyspakkaus ja pitkä vanhempainloma ovat hyvinvointivaltion symboleja, joita ylpeästi esittelemme ulkomaita myöten ja aiheesta. Pelkän lomaoikeuden lisäksi maksetaan äitiys- ja vanhempainlomalta rahallinen korvaus. Tutustuin hiljan, pitkästä aikaa, äitiysrahan laskentaan ja heräsi vakava kysymys onko äitein välinen tasa-arvo aivan ihanteellisella tasolla.

Raskaana ollut tuttu oli mennyt Itäkeskuksen Kelaan tekemään äitiysraha-anomusta. Jo tilansakin vuoksi hän väsyi jonotukseen, ruksasi hakemuksen käytäväneuvojan ohjein ja jätti lomakkeen Kelan laatikkoon allekirjoitettuna. Tässä hän teki kannaltaan pari virhettä, jotka paljastuivat sitten vasta ihanan lapsen tultua tähän maailmaan kun oli puhe päivärahan määrästä.

Äitiysraha maksetaan viimeisen vahvistetun verotuksen mukaisen tulotason tai viimeisen puolen vuoden tulojen perusteella. Jos äiti on lapsen syntyessä työsuhteessa, työehtosopimukset (nuo pakkolait) suovat yleensä kolmen kuukauden täyden palkan vanhempainloman jatkuessa sitten päivärahapohjalta.

Casemme raskaushenkilö oli ollut ainakin vuoden verran töissä, kuitenkin määräaikaisena, siten, että työsuhde päättyi kolmisen kuukautta ennen laskettua aikaa. Tämän jälkeen hän nautti ansiosidonnaista työttömyyspäivärahaa. Ehkä hän ajatteli kassan parasta, mutta ensimmäisen virheensä hän teki anomalla äitiysrahansa varhennettuna sen sijaan että olisi ollut viime tinkaan työtön, jolloin äitiysraha-aika olisi kestänyt  pitempään. Ratkaisevan virheen hän teki ruksaamalla kohdan “päiväraha maksetaan viimeisen vahvistetun verotuksen mukaisen ansion mukaan” sillä silloin hän oli opiskelija, eikä ansainnut kuin vähän, joten päivärahaksi tuli minimi, mikä on tänä vuonna 24,10 euroa arkipäivältä. Kun hakijaa sitten myöhemmin ohjattiin oikaisemaan päiväraha puolen vuoden tulojen mukaan, jotka olivat ehkä noin 2000 euroa kuukaudessa, päivärahaksi tulikin 67 euroa päivältä.

25 arkipäivän mukaan saadaan vastaaviksi kuukausituloiksi 602,5 euroa ja 1675 euroa. Jos työsuhde olisi ollut voimassa lapsen syntyessä olisi kuukausitulo ollut 2000 euroa/kk.

Siis riippuen raskauden alkamishetkestä suhteessa työsuhteeseen tai opiskeluun, sama nuori äiti parkkeeraa lastenvaununsa Stockan yläkerroksen kahvilaan, mikä on tunnettu vauvaparkki, joko 600, 1675 tai 2000 euron kuukausituloilla vaikka äiti ja lapsi ja heidän tarpeensa ovat samat. Pienet parametrien muutokset elämän satunnaisvirrassa tuottavat näin suuret erot hyvinvointivaltion setelisateeseen.

Tällainen lopputulos luo varjon paitsi demariyhteiskunnan kyvylle tuottaa tasa-arvoa niin myös ansiosidonnaisten pakkolakien sopimisen legitimiteetille. Äitiys- ja vanhempainrahaa on maksettu jo niin pitkään ettei kyse ole mistään vahingosta vaan joko kykenemättömyydestä nähdä järjestelmän heikkoudet tai tarkoituksellisesta työsuhteessa olevien äitien suosimisesta.

Ehkä joskus on ajateltu, että 24 euron peruspäivärahaa saava olisi jonkun porhon kotirouva, joka ei muuta tarvitsekaan, ja että kolmen kuukauden täyttä palkkaa vaille jäävä olisi joku pätkätöitä tekevä liittoon kuulumaton irtolaisluuseri, ja että vain kunnon työsuhteessa oleva iskurityöläinen ansaitsee täyden palkan vauvansa hoidosta ja vieläpä säätynsä mukaan.  Kuitenkin esimerkkitapauksessa kysymys on samasta äidistä ja samasta vauvasta, joiden asema on ollut hennon perhosensiivenheilahduksen varassa.

Tällainen hyvinvoinnin satunnaisuuteen liittyvä sosiaalipolitiikan kelvoton laatu on tuttu myös työeläkejärjestelmästä. Ennen vuoden 2005 uudistusta sama kumulatiivinen ansio tuotti aina hieman erilaisen eläkepalkan työsuhteiden määrästä ja järjestyksestä riippuen. Siis ansaittiin eri eläke samoilla ansioilla.  Tämä ei lainkaan haitannut niitä sopijoita joiden pakkolait vievät meiltä suurehkon osan ansioista eläkkeiden rahoitukseen.

Pekka Kuusi hahmotteli kirjassaan 60-luvun sosiaalipolitiikka (1961) hyvinvointivaltion perusteita. Sittemmin on sosiaalinen nousu kohdannut monituhatlukuista yhteiskuntatieteiden maisterijoukkoa, joka ilmeisesti graduissaan on käsitellyt pikemminkin sukupuolten välistä tasa-arvoa kuin sukupuolen sisäistä tasa-arvoa.

Viime hallitus tuotti joitain tervetulleita pienituloisten sosiaaliturvaa parantaneita uudistuksia, mutta ei demareiden aloitteesta, he vahtivat ansiosidonnaista järjestelmää. Nyt kun hallitusta moititaan säästöjen huonosta valmistelusta on hallituksen syytä ottaa onkeensa ja laatia joku aivan uusi näkemys sosiaalipolitiikallemme, mikä toivoakseni säästäisi ansiosidonnaisissa menoissa ja parantaisi perusturvaa.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

1Suosittele

Yksi käyttäjä suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelija

NäytäPiilota kommentit (5 kommenttia)

Käyttäjän rover kuva
Veikko Virta

hassunkurinen kirjoitus. Kaikki esitetyt hyvinvointivaltion tunnusmerkit ovat demarien aikaansaamia, mutta näistäkin joku pahanilkinen keksii keinon demareiden syyllistämiseksi. Taitaa olla kundilla paha olla.

Käyttäjän jgagarin56 kuva
Juha Kuikka

Päinvastoin, kirjoitus oli hyvin valaiseva ja havainnollinen. Tapahtumaketju oli hienosti ja ytimekkäästi kuvattu ja lopputuloksesta oli sorvattu taitavasti yleiselle tasolle nostettu analyysi sosiaalietuuksien olemuksesta Suomessa. Tuon viittauksen demareihin olisi voinut jättää poiskin ilman, että kirjoituksesta olisi jäänyt puuttumaan mitään olennaista. Se oli siis vain sivuseikka koko asiassa.

Käyttäjän ollisaarinen kuva
Olli Saarinen

Kiitän Juha Kuikkaa kehuista ja totean Veikko Virralle että nimenomaan demarit ja ay-liike pitävät rakentamaansa kallista ansiosidonnaista hyvinvointijärjestelmää itsetyytyväisesti ainoana oikeana vaikka kuvaamani tukea ensisijaisesti kaipaavat henkilöt tipahtelevat järjestelmän rakoihin mielivaltaisesti. Ansiosidonnaisen järjestelmän kalleus estää meitä hoitamasta kunnolla perusturvaa ja varsinaista sosiaalitointa jo siksi, että sosionomin palkkauskustannuksista aimo osan haukkaa hänen ansiosidonnaisen turvansa rahoitus semminkin kun hänet on todennäköisimmin palkattu hoitamaan jonkun toisen sosiaalivapaata.

Käyttäjän JpLehto kuva
Jp Lehto

Niin muistaakseni tuo oli vielä 1993 80% palkasta. Tiputettiin sittemmin 60%. Näin ja samalla otettiin lapsivähennys.

Käyttäjän anitaorvokki kuva
Anita Koivu

En jaksanut edes lukea kaikkia yksityiskohtia. Kyllä demareita voi syyttää siinä mielessä että he mm. SAK:n kautta syynäävät vakituisessa työsuhteessa olevien oikeuksia. Kyllä ammattijärjestöjen kuuluukin huolehtia omien jäsentensä asioista mutta kaikkien puolueiden ja varsinkin demarien pitäisi huolehtia niiden yhteiskunnan heikoimpien tilanteista.
Kun mietitään esimerkiksi työttömyyskorvauksia ja osan eläkeläisten eläkkeistä niin silloin kun nämä tulot ovat suuremmat kuin kokopäiväistä rankkaa työtä tekevien palkat niin jotain on päätetty väärin. Koko järjestelmä kaikaa selkeyttä ja oikeudenmukaisuutta. Äänten kalastelu lupaamalla sairaanhoitajille satasia liksaa tai mm. meitä eläkeläisiä kosiskelemalla sillä, että hurja sentään jos 20 euroa viedään kuussa pois eläkkeestä. Eri juttu jos eläke on 600 euroa kuussa mutta pieniin eläkkeisiin leikkausehdotukset eivät kohdennu.

Toimituksen poiminnat