*

ollisaarinen

Yleissitova työehtosopimus on pakottavaa lainsäädäntöä

Koska yleissitovalla työehtosopimuksella on maassa lain voima, tämä merkitsee, että eduskunta on luovuttanut osan lainsäädäntövallastaan työmarkkinaosapuolille. Kun eduskunta on kuitenkin ylin lainsäädäntöelin, se voi tarvittaessa ottaa lainsäädäntöoikeuden myös työehtokysymyksissa takaisin itselleen. Hallituksen ohjelma työelämän uusiksi reunaehdoiksi on tarkoitus saattaa voimaan vasta nykyisten lainvoimaisten työehtosopimusten päätyttyä, joten lait eivät ole ristiriidassa keskenään eikä tässä suhteessa synny perustuslaillista ongelmaa.

ILO:n kansainväliset sopimukset edellyttävät mahdollisuutta vapaaseen sopimiseen työntekijäliittojen ja työnantajan välillä, mutta kansainvälisesti yleissitova lainvoimaisuus  on harvinaista, ehkäpä ILO:n kontekstissa on pikemminkin kyse sopimusoikeudesta ylipäätään, onhan maita, joissa työntekijöiden järjestäytymistä pyritään rajoittamaan ja maita, joissa jotkut työnantajajärjestöt tuntevat itsensä syrjityiksi, kuten meillä yrittäjäjärjestöt.

Nykyinen tilanne sen sijaan sisältää selviä perusoikeuksien ongelmia. Voidakseen aktiivisesti vaikuttaa lainvoimaisiin sopimuksiin tulisi työntekijän pakkoliittyä järjestöön, joka ei ole kovin demokraattinen eikä avoin. Edes kokousedustajat eivät yleensä saa ammattijärjestöjen tilinpitoa nähtäväkseen, jolloin oman jäsenmaksun käyttö jää arvailujen varaan. Kuitenkin tämä maksu on verovähennyskelpoinen kulu. Varsinainen oikeudettomuus liittyy niihin työntekijöihin, jotka eivät ole älynneet liittyä työttömyyskassaan: joka palkasta suoritetaan sekä työnantajan että työntekijän työttömyysvakuutusmaksu, mutta vain kassan jäsen saa sen hyödykseen.

Yleissitovuus on rationaalinen tapa hoitaa reilut yhtenäiset työehdot yli työnantaja- ja työntekijäkentän mutta yleissitovan sopimisen asioiden alueen tulisi olla rajattu jo pelkästään prosessin demokratiavajeen vuoksi.  - Paikallinen sopiminen palkoista hidastaisi luovaa tuhoa huonosti kannattavissa yrityksissä ja uutta luovaa kasvua kannattavissa yrityksissä. Julkisella puolella paikallinen sopiminen palkoista tuottaa yksinomaan vääristymiä.

Yksi asiaryhmä mikä on jätetty käytännössä työmarkkinoille vaikka periaatteessa eduskunta säätääkin lait, on ansioiden pakkovakuuttaminen, siis eläke-, työttömyys- ja sairausajan ansioiden vakuuttaminen. Tässä on kyse taloudellisesti suuresta asiasta. Tavallisen palkansaajan työn tuloksesta käytetään suurempi summa oman ansion vakuuttamiseen kuin välittömiin julkisiin veroihin yhteisiin tarpeisiin. Tässä järjestöt käyttävät suurta valtaa joka kohdistuu yksilön vapauteen määrätä omasta ansiostaan. Joku voisi pitää tätäkin perustuslaillisena ongelmana mutta kun eduskunta on niin säätänyt niin siihen on tyytyminen.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

2Suosittele

2 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

Toimituksen poiminnat