ollisaarinen

Hallitus saisi pakottaa myös minimipalkan

Suomesta puuttuu minimipalkkalaki. Tämä johtuu siitä, että järjestöt ovat tahtoneet pitää työmarkkina-asiat omissa pöydissään, jolloin minimipalkaksi on määritelty kussakin yleissitovassa sopimuksessa mainittu alin tuntipalkka. Järjestöt eivät kamalasti mainosta saavutuksinaan näitä alimpia taulukkopalkkojaan, mutta noin kahdeksan ja puoli euroa tunnissa alkaa ilmeisesti olla nykyisin minimi. Jos kuukaudessa on 160 työtuntia, vastaa mimimituntipalkka noin 1350 euron kuukausipalkkaa.

Olen jo pitkään omasta päästäni pohtinut, että jokaisen työntekijän, joka tekee täysiaikaisesti tarpeellisen työn, jolla on kysyntää, tulisi saada palkakseen kohtuullisen elämän takaava ansio. Siis sellainen minimiansio, joka riittää perustoimeentuloon yhteisön normien mukaan. Tähän ei suinkaan kuulu oikeutta etelänmatkoihin eikä kotimaan skimbailulomiin mutta kuitenkin ehkä pari leffalippua vuodessa perustarpeiden lisäksi.

Ajatukseni ei ole osoittautunut kovin omaperäiseksi, sillä oikeat ajatukset osuvat muihinkin päihin. Jo Adam Smith lausui tästä jotenkin että niiden, jotka huolehtivat vaatetuksestamme, ruoanvalmistuksestamme ja asuntomme kunnosta (siis palvelusväen), tulisi myös olla oikeutettuja kunnon ravintoon, vaatetukseen ja asumiseen. Anders Chydenius taisi olla itsenäisesti samalla kannalla.

Henry Ford puolestaan tahtoi järjestää tuotannon niin tehokkaaksi ja palkat riittävän korkeiksi, että työntekijällä oli kohtuullisen säästämisen kautta mahdollisuus hankkia oma Ford. Länsimainen hyvinvointi perustuukin toisaalta tehokkaaseen tuotantoon ja toisaalta kunnollisiin palkkoihin, jotka ylläpitävät laajapohjaista kysyntää. Luddiitit,  jotka rikkoivat kehruukoneita, olivat siis väärässä.

Karl Marx edusti kantaa, jonka mukaan kapitalisti maksaa työstä vain työvoiman uusintamiseen riittävän palkan, siis perustoimeentulon, mutta pitää "lisäarvon" voittonaan.

Väitetään, että meidän nykyinen minimipalkkamme (siis tuo 1350 €/kk) ei riitä toimeentuloon, vaan ainakin pääkaupunkiseudulla on pakko anoa avustuksia, kuten toimeentulotukea ja asumistukea. Tämä merkitsee, että minimipalkan maksaja ei täytä edes Marxin minimikriteeriä, vaikka sekin riitti jo riistäjänleimaan.

Alhaisista palkoista puhuttaessa tehdään usein sellainen kehäpäätelmävirhe, että niiden katsotaan edustavan tuottamatonta työtä. Tämä pitäisi paikkansa ainoastaan, jos työ häviäisi kokonaan palkkoja nostettaessa. Näin ei taida olla oikeasti uhkana monessakaan ammatissa. - Sama kehäpäätelmä tukee johdon ylisuuria palkkoja: kun niille niin paljon maksetaan niin varmaan ovat sen ansainneet? - Harva ihminen on sillä tavalla työrajoitteinen, ettei kykenisi jossain tehtävässä antamaan täyttä työpanosta. Moni kyvytön virastopäällikkö pärjäisi esimerkiksi kelvollisesti saunamajurina vaikka marjanpoimijana jäisikin istumaan kannonnokkaan.

Siitä, että meillä on kattavat työehtosopimukset, seuraa, että palkkojen jakauma on enemmän tahdon asia kuin markkinakysymys kunhan palkkauksen ulkoinen kokonaiskustannus pysyy kilpailukykyisenä. Vientiteollisuudessa ei makseta alimpia palkkoja, joten kyse on oloissamme pikemminkin siitä, että keskipalkkaiset eivät tahdo kantaa pienempien palkkojen noston kustannusvaikutusta omissa elinkustannuksissaan. Kunnon minimipalkka aiheuttaa hintamuutoksia, jotka tulevat hyödykkeiden käyttäjien kustannukseksi.

Hiljattain törmäsin käsitteeseen "predistribution", millä amerikkalainen nuorisolainen,  professori Jakob Hacker tarkoittaa tilannetta, missä tulonjako suoritetaan jo palkkoja maksettaessa, eikä ruokalappuja jakamalla. Britanniassa työväenpuolueen Ed Miliband tarttui ajatukseen viime vaaleissa, mutta vaalit voittanut konservatiivipuolue onkin kaapannut ajatuksen ehdottamalla minimipalkan nostoa. Britanniassa on siis jo minimipalkka, mitä valtionvarainministeri George Osborne ehdottaa nostettavaksi ensi keväällä 7,20 puntaan (9,6 euroon) yli 25 -vuotiaille palkansaajille.

Runsas seitsemän puntaa (minimum wage) ei riitä Lontoossa vielä kunnon toimeentuloon (living wage) mutta kylläkin muualla Britanniassa.

Kun hallitus nyt aikoo puuttua pakottavan lainsäädännön kautta työmarkkinoden sopimuksiin, eikö olisi kohtuullista ja humaania säätää myös kunnon minimipalkka brittien esimerkin mukaan. Kymppi tunnissa olisi hyvä tavoite. Tämä predistribuutio myös johtaisi selviin säästöihin toimeentulotukitarpeen alentuessa. Kansalaista tulisi aina kannustaa hankkimaan itse oma elantonsa sossun luukun sijaan.

Minimipalkka on tarpeen siksikin, että sen kustannusvaikutus kannustaa työnantajia tuottavuuden ylläpitämiseen mikä johtaa resurssien oikeaan kohdentumiseen päinvastoin kuin sellainen perustulo mihin ei liity minimipalkkaa. Kannatan perustuloa, mutta kunnon minimipalkan kanssa.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

NäytäPiilota kommentit (2 kommenttia)

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield

Mainitsemasi Marxin käsitys ei ollut mikään suositus tai tavoite miten pitäisi olla kuten Smithin tai Fordin näkemykset palkasta.
Marx analysoi kapitalismin vallitsevia lainalaisuuksia.

Käyttäjän DanielMalinen kuva
Daniel Malinen

Minimipalkka voisi olla sidoksissa elin- ja asuinkustannuksiin, perustulo taas 80% tästä. Se tekisi perustulosta tietysti liikkuvan mutta tasoitusta tulisi kun minimipalkka tarkistettaisiin puolivuosittain. Niillä aloilla missä minimipalkkaa ei pystytä maksamaan vajetta täytetään prokressiivisella perustulolla joka lähtee leikkautumaan tuosta minimitasosta. Siis jos miinimi pfalkka olisi 1350e/kk niin perustuloksi määräytyisi 1080e/kk. Näin perustuloon ei tarvitsisi nyhtää kassaa kulutuksesta kuten alv verotuksesta mikä pitäisi ruokien hintoja kohtuullisena. Perustulolla ja minimipalkalla voidaan myös vaikuttaa palvelualojen katteeseen (tarvii erillisen lain) niin että kasvattajien osuutta tutteista voitaisiin lähteä nostamaan.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset