ollisaarinen

Sote-uudistus antaa mahdollisuuden tuloverotuksen oikeudenmukaistamiseen

Sote-uudistuksen rahoituksen järjestäminen avaa mahdollisuuden oikeudenmukaistaa tuloverotustamme sen yksilökohtaista kohdentumista juuri muuttamatta. Ongelmana on siirtymävaiheen tasapainottaminen.

Nykyisinhän ongelmana on, että kunnilla on luonnollisista syistä tulopuolella vaihteleva kantokyky ja kulupuolella väestörakenteesta johtuen erilainen kustannuspaine. Vaikka asiat organisoitaisiin joka kunnassa yhtä hyvin, niin tästä huolimatta sotemenojen veropaine vaihtelee. Tätä tasataan valtionavuin mutta lopputulos lienee yksilöiden kannalta melko epätasa-arvoinen.

Ajatellaan peruskoulunopettajaa, joka tekee joka kunnassa suurin piirtein saman työn samalla palkalla mutta maksaa erisuuruisen kuntaveron riippuen naapurien tuloista ja sairastavuudesta. Tämä olisi oikein korkeintaan, jos kunnalla olisi täysi valta soten järjestämiseksi mutta kun velvoite tulee valtiolta eli eduskunnalta, on peruspalvelut joka tapauksessa hoidettava. Kuntien välille jää  väkisinkin eroja palvelutasoon, mikä on palvelujen saamisen kannalta epätasa-arvoista.

Sote-uudistuksessa  keskustelu on painottunut tasa-arvoiseen palvelujen saantiin ja kuntien itsemääräämisoikeuteen, mistä huolissaan ovat olleet ehkä enemmän kuntapäättäjät kuin kuntalaiset. Tasa-arvon kannalta on kuitenkin yhtä tärkeää, että kustannamme kaikille kuuluvat palvelut yhtäläisin perustein.

Olen monessa yhteydessä muistuttanut, että meillä on jo "valtion kuntavero", eli sairausvakuutuksen sairaanhoitomaksu, joka peritään samoin perustein kuin kuntavero. Maksu on tällä hetkellä palkansaajilta ja yrittäjiltä 1,32 % ja eläkeläisiltä - sinänsä väärin - suurempi: 1,49 % kuntaveron alaisesta tulosta.

Kun ensisijainen rahoitusvastuu siirtyy kunnilta valtiolle tai maakunnille, olisi uudistuksen yleisen hyväksyttävyyden kannalta syytä pyrkiä säilyttää verotuksen rakenne suurinpiirtein samana. Jos valtiolle siirtyvä rahoitusosuus perittäisin kuten sairaanhoitomaksu, säilyisi keskimääräisen kunnan asukkaan verotus ennallaan ja muiden osalta muutos tapahtuisi kansalaisten kannalta oikeudenmukaiseen suuntaan.

Ongelmana on, että kunta on itsenäinen yksikkö eikä kuntaveron alentamisen käskyttäminen käy kovin helposti. Tuskin tässä kuitenkaan valtalakia tarvitaan, kunhan virkamiehet laskevat tarkkaan kunnan nykyiset menot ja soteperusteiset valtionavut ja julkistavat näistä johtuvan äyrinalennustarpeen. Kuntapäättäjillä lienee nimittäin kiusaus tässä yhteydessä pihistää äyrinpuolikkaita muuhun virkistystoimintaan.

Jos soten valtionrahoitus hoidettaisiin muuten kuin kuntaveroa matkivan sotemaksun kautta, merkitsisi se verotuksen painopisteen muuttumista mikä ei kuulu soteuudistuksen päämääriin.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset