ollisaarinen

Lauri Lyly teki Laura Rädyt

Laura Räty erehtyi jonkun sosiaalipoliittisen hankkeen yhteydessä toteamaan, että alle 2600 euroa/kk ansaitsevia on niin vähän, ettei sillä ole hankkeen kannalta merkitystä. Tarja Filatov tarttui kärkkäästi lausumaan todeten, että tulorajan alittavia on ainakin puolisen miljoonaa. Mitä Räty sitten oli alunperin tarkoittanutkin niin julkisuudessa asia kääntyi siten, että Rätyä pidettiin ylimielisenä suurituloisena köyhän vähättelijänä.

Jutta Urpilainen mainitsi tultuaan valituksi Sdp:n johtoon olevansa keskituloinen. Kun hän itse asiassa olikin varsin hyvätuloinen kuorolisin kuorrutettuine opettajanpalkkoineen moni ihmetteli, ymmärtääkö Jutta köyhän asiaa?

Nyt sitten Lauri Lyly Ylen Ykkösaamussa vastasi Seija Raution kysymykseen "Mikä mahtaa olla perusduunarin keskivertopalkka?" palkan olevan noin 3000 euroa "mutta sitten kun mennään palvelupuolelle niin mennään kakkosella alkaviin lukuihin, ollaan kahden tuhannen vähän yläpuolella ja tämä on todellä matalia palkkoja kun niillä pitäisi Suomessa pärjätä."

Kun Rautio penäsi miten SAK aikoo näitä kakkosella alkavia palkkoja ansaitsevia tukea niin Lyly käänsi asian pätkätöihin ja nollatyösopimuksiin ja syyllisti lopulta neuvottelujen vastapuolen.

Kun vakiintuneissa SAK:n sopimuksen alaisissa töissä maksetaan täysiaikaiselle vakituiselle työntekijälle ei kakkosella vaan YKKÖSELLÄ alkavia kuukausipalkkoja, on tästä, Tarja Filatovin ollessa vaiti, muistutettava.

Esimerkiksi Postissa palkat alkavat ykkösellä myös toimihenkilöpuolen alimmissa luokissa. Alimmat tuntipalkat Postissa ovat alle yhdeksän euroa ja kun kympin tuntipalkka antaa noin 1500 euron kuukausipalkan niin tämmöisiä palkkoja valtiokapitalisti yrityksessään maksaa SAK:laisen PAU:n sertifioimin taulukoin. - Tähän on helppo saada muutos. Koska Postin lopputuote on kirjeen, paketin, mainoksen tai lehden jakelu niin palkanmaksajia olemme me liittoihin kuuluvat omistaja-asiakkaat, jotka olemme koska tahansa valmiita pysäyttämään paperitehtaat, sulkemaan satamat ja jättämään sairaat hoitamatta ellei Posti korota postimaksuja maksaakseen edes kakkosella alkavia "todella matalia pakkoja kun niillä pitäisi Suomessa pärjätä."

Muista asioista Lyly korosti mm. työllistämisen kynnysten alentamista esimerkiksi asumistuen saamisen osalta. Koska ay-liike perustuu ideologisesti työlle, olisi ehkä aiheellista ykskantaan todeta että on parempi ansaita elantonsa työssä kuin muiden kädestä pankolla maaten. Nykyäänhän tuntuu olevan eettisesti hyväksyttävää jäädä tuille kotiin jos työllä ansaitsee vain pikkasen enemmän. Ja enemmän enemmän ansaitsisi jos palkka alkaisi "kakkosella".

Lyly edusti asennetta, että jos palkansaajien pitää joustaa niin sitten myös muiden on joustettava. Hän ei määritellyt keitä ne muut ovat. Tasa-arvoisessa yhteiskunnassamme ei juuri muita ole kuin palkansaajat,  eläkeläiset ja sosiaalietuuksien nauttijat. Viljelijöitäkin alkaa olla niin vähän ettei heitäkään enää raaski syyllistää.

Olen Lauri Lylyn kanssa yhtä mieltä työehtosopimusten yleissitovuuden tärkeydestä. Yhteiskunnassa on syytä pyrkiä kansalaisten tasa-arvoiseen ja yhdenvertaiseen kohteluun myös yhtenevien palkkausperiaatteiden kohdalla. Työehtosopimukset kuitenkin saisivat olla yleisluontoisia raameja, jotta ne eivät kahlehtisi elävää elämää liian yksityiskohtaisin määrittelyin.

Yleensä palkat ovat korkeimmat lähellä rahaa. Ekonomit ja juristit nauttivat suurimmat ansiot koska vahtivat firman hunajapurkkia mutta sinne päänsä työntäessään valitettavasti pyllistävät muille, jotka tekevät työt, kuten insinööreille, sihteereille ja duunareille.

Lauri Lyly on aikoinaan tehnyt ammattityönsä lähellä rahaa Loviisan ydinvoimalassa, missä suurpääoman voi konkreettisesti kokea generaattorin matalataajuisen vavahtelun valtavassa energiassa. Ehkä siksi hän korostaa tulospalkkauksen tärkeyttä. Tässä olisi oltava tarkkana: erottaisin euromääräisen tuloksen ja suoritukseen ja laatuun liittyvän tuloksellisuuden toisistaan. Palkassa olisi syytä olla suoritukseen ja laatuun liittyvä palkan osa. Yleensähän sitä ei ole vaan huolimattomat hupelit saavat saman kuin työnsä kunnolla tekevät.

Yksittäisen palkansaajan, tiimin tai edes koko yrityksen henkilöstön euromääräistä työn tulosta on käytännössä yleensä mahdotonta mitata sillä tarkkuudella, että se kelpaisi palkkauksen perustaksi. Tämä pätee kilpailluilla yksityisillä aloillakin mutta erityisesti suljetulla ja julkisella sektorilla. Yritysjohtajien on tätä vaikea myöntää koska he käyttävät kovasti energiaa omien tulospalkkauksiensa "kehittämiseksi".

Kansantalous ohjautuu parhaiten, kun yrityksen tulos ja tappio kuuluvat omistajille ja palkansaajat saavat palkkansa töiden vaativuuden ja suoritukseen ja laatuun perustuvien lisien perusteella siten, ettei omistajien keskimääräinen tulos nouse kohtuuttomaksi mutta pysyy kuitenkin plussalla.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

2Suosittele

2 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (15 kommenttia)

Käyttäjän susijumala kuva
Henri Alakylä

Hmm, yleissitovuus kyllä estää tehokkaasti sen, että hutiloijat ja tunnolliset työntekijät voisi erotella tilipäivänä.

Rajat on vedetty niin korkealle, ettei ylitse juurikaan päästä. Tehokkaat ja tunnolliset eivät tässä kommunistisessa järjestelmässä välttämättä edes viitsi panna parastaan, koska hutiloimallakin saa saman kiitoksen.

Pekka Heliste

Duuranritasolla 70 % tekee työtä suoritepalkalla eli palkkariippuu aikansaannoksesta.

Muurari saa tulon muurattujen tiilien lukumääräm mukaan ja lopputuleman pitää vastata muurausluokan vaatimuksia.Jos tekee sutta ja sekundaa saa purkaa ja muurata uudelleen omaan piikkiin.

Ja palkoissa on joustoa esim Metallissa perusjätkä saa 15 euron luokkaa tunti ja korkea ammattimies 25-30 euroa tunti

Kyllä tuo määrä eli ahkeruus ja toisaalta osaaminen on aina osattu hinnoitella palkkoihin

Myllyniemi ei ole tainnut tehdä koskaan työtä ?

Käyttäjän susijumala kuva
Henri Alakylä

Valitettavan vähän. Jos esimerkiksi julkisella puolella työkkärin täti saisi palkkauksessaan silloin tilin, kun onnistuu välittämään työnhakijan kokopäivätyöhön niin uskoakseni joko ilmaa poistuu menopuolelta, tai tehokkuus paranisi. Samoin opettajapuolella: tulot riippuvat siitä kuinka moni vanhempi haluaa ko. opettajan hoitavan pentujensa sivistyksen. Terveydenhoidon puolella palkka tulee aina nopeasta ja hyvästä hoidosta.

Mutta tämäkään palkkausperuste ei eliminoi sitä, että kokonaistaso on liian korkea kilpailijamaihimme nähden. Siksi Suomessa(kin) on niin paljon työttömyyttä.

Ja mitä omiin arvailuihisi tulee niin siinähän pohdit.

Pekka Heliste Vastaus kommenttiin #3

Olin 20 vuotta valtiolla eikä meillä ollut kenelläkään samaa palkkaa vaan palkka määräytyi henkilökohtaisesti. Puolet korotuksista tuli yleiskorotuksena , toinen puoli henkilökohtaisina.Lähin esimies jakoi korotukset.

Nytkin palkoissa henkilökohtainen lisä merkitsee n 50 % kokonaispalkasta

Käyttäjän susijumala kuva
Henri Alakylä Vastaus kommenttiin #4

Kokonaistaso on silti liian korkea. Jos kauttaaltaan napsitaan noin 20 prosenttia pois niin tämä auttaisi.

Toinen asia on sitten se, miten tämä on "oikeutettua" niissä yksityisissä yrityksissä, joilla nykytaso ei tuota vaikeuksia esimerkiksi toiminnan laajentamisessa ja lisäväen palkkaamisessa.

Minusta se ei ole oikeutettua, koska palkka on yhtä lailla kysynnän ja tarjonnan lakien alla - tai sen tulisi olla. Se yritys, joka pystyy kompensoimaan työpanoksen paremmalla palkalla on ansainnutkin olla työmarkkinoilla eräänlainen magneetti.

Jos Suomi sijaitsisi tässä taulukossa UK:n ja Espanjan kieppeillä niin maassa ei olisi suurta huolta työttömyydestä:

http://www.iltalehti.fi/tyoelama/2015050519631481_...

Pekka Heliste Vastaus kommenttiin #9

Mutta jostain syytä Tanska ja Ruosti pärjäävät vaikka veroaste on korkea,julkinen sektori laajemoi ja työ kalliimpaa ? Ja tekevät vähemmän työtäkin.

Olisiko ero johtamisessa ?

Käyttäjän ollisaarinen kuva
Olli Saarinen Vastaus kommenttiin #10

Lauri Lyly kosketteli haastattelussa myös tuottavuuden parantamista työpaikoilla yhteistyössä työnantajan kanssa. Johtaminenhan kuuluu johtajille mutta onko Lyly havainnut tässä puutetta vai onko liike esteenä?

Oma arvaukseni on että 1990-luvun lama vei rationalisointiajattelun äärimmilleen ja suuryritysten osalta pörssimarkkinoiden vaatimukset otettiin liian kirjaimellisesti myymällä rönsyt pois yleensä ulkomaille niin että uusi juurrutettava hukattiin. Uutta luova yhteistyöjohtaminen on harvinaista.

Ekonomikuntamme ei ole yrittäjähenkistä, ekonomin perustamista yrityksistä (konsulttifirmat poislukien) tulee heti mieleen vain Motonet, sekin Biltemaa kopioiden.

Ehkä saisimme talouteemme hurttia viikinkimeininkiä lakkauttamalla bisnestiedekuntamme ja lähettämällä halukkaat ekonomioppilaat Uppsalaan, Lundiin tai Aarhusiin?

Käyttäjän susijumala kuva
Henri Alakylä Vastaus kommenttiin #10

Niin, Ruotsilla nyt menee kohtalaisesti - eivät hekään ole immuuneja euroalueen järjettömyydelle.

Tanskalla sen sijaan on ongelmia, mutta heillä onkin käytössään "piiloeuro".

Mutta sikäli olet oikeassa, että omalle kansalle soveltuva rahapolitiikka voi tuottaa näinkin kadehdittavia eroja.

Kannatan toki Suomellekin kelluvaa ja vapaasti vaihdettavaa kansallista valuuttaa.

Käyttäjän ilkkavarsio kuva
Ilkka Varsio

Pekka Heliste

Nytkin palkoissa henkilökohtainen lisä merkitsee n 50 % kokonaispalkasta !!!!!

Suomessa on kaksi miljoonaa palkansaajaa. Sinä väität, että näiden kaikkien palkasta 50 % on henkilökohtainen lisä kokonaispalkasta.

Pekka Heliste

En väitä .sillä esim urakkatyötä tekevillä esim kaikki muurarit saavat saman korvauksen per muurattu tiili esim euro per tiili, mutta se joka muuraa 700 tiiltä päivässä saa 700 euroa ja se joka muuraa 500 tiiltä saa 500 euroa.

Näitä suoritepalkattujakin on liki miljoona

Ja varmaan löytyy aloja, joissa vielä maksetaan kiinteitä palkkoja, mutta yleislinja on, että henkilökohtainen lsiä vaikuttaa palkkaan oleellisesti.

Ja kutne kerroin minunkin palkasta oli 50 % henkilökohtaista lisää jo 70-luvulla valtiolla töitä tehdessä

Käyttäjän ilkkavarsio kuva
Ilkka Varsio

Pekka Heliste

Joo. Minunkin palkkani oli 30 viimeisen työvuoteni aikana 100 % henkilökohtaista kokonaispalkkaani. Ei sitä liitot tai yleisssitovat työehtosopimukset määritelleet. Me neuvottelimme tason työnantajani kanssa joka vuosi. Myös bonukset.

Pekka Heliste

Noin moni kuvittelee , se on mahdollista pienesä yrityksessä ja ulkomaankomennuksilla mutt keski-suuri-firma käyttää kyllä jotain taulukkoa pohjana ns henkiökohatisissa palkoissakin

Siihen velvoittaa laki yhdenvertaisuudesta.Pienessä firmassa on harvoin samassa asemassa olevia toimihenkilöitä, mutta suuressa on aina ja niinpä palkat vertautuvat samassa asemassa olevien kesken, suorite huomioiden.Samoin miesten ja naisten välinen yhdenvertaisuus velvoittaa perustelemaan palkkatason

Ei työnantaja voi aivan vapaasti sopia palkoista lainkaan puitteissa .Maksaa saa toki yli työehtosopimusten , mutta kaikille samoin perustein

Pekka Heliste

Suomen ongelma on , että työelämässä ei noudateta lakeja vaan kuvitellaan, että yritys ja työelämä ovat yhteiskunnasta irrallisia organisaatioita ja työelämässä saa harjoittaa mielivaltaista hallintoa

Käyttäjän ollisaarinen kuva
Olli Saarinen

Minkälaisia käytäntöjä tarkoitat?

Pekka Heliste Vastaus kommenttiin #13

Esimerkiksi palkanmaksussa on käytössä pärstäkerroin

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset