ollisaarinen

Verokiilan ohentaminen sosiaalisesti oikeudenmukaisesti - ansio omiin käsiin

Verokiilalla tarkoitetaan työnantajan lakisääteisten kokonaistyökustannusten ja työntekijän käteen jäävän ansion välistä erotusta. Se koostuu työnantajamaksuista, työntekijämaksuista, valtion tuloverosta, joka sisältää kelamaksut ja yleveron sekä kuntaverosta. Vapaaehtoisina jäsenmaksuina kirkollisvero ja ay-maksut eivät tähän kuulu ehkä työttömyyskassamaksua lukuun ottamatta.

Koko verokiilaa on hankala määrittää työnantajan velvoitekirjon moninaisuuden vuoksi, mutta yksityisen työnantajan lakisääteiset eläke- työttömyys- ja sotumaksut ovat pyöreästi 25 % bruttopalkan päälle. Työntekijän työn arvon (vuositulon tasolla) on oltava siis vähintään 125 % bruttopalkasta jotta työnantaja selviytyy palkkauksesta. Paljon korkeampiakin kertoimia lasketaan, mutta usein teholliselle työajalle.

Työntekijämaksuina maksetaan vastaavia lakisääteisiä maksuja runsaat 7 %. Varsinaiset tuloverot ovat helsinkiläiselle keskipalkkaiselle kokopäiväansioista 40 000 €/v yhteensä 22 %. Näitä lukuja voi verrata vaikka Viron 33 % sotumaksuun (lisäksi työttömyysmaksu ym) ja 20 % veroon. eli luvut ovat samaa luokkaa, tosin Viron sotumaksu menee kokonaan palkan päältä.

Verokiila on osa työntekijän palkkaa. Se koostuu maksuista ja veroista, jotka on yhteisesti päätetty periä ja käyttää työntekijän itsensä tai hänen verrokkiensa hyväksi. Verokiila on työntekijän kustannus, koska vaihtoehtona olisi käyttää ansio suoraan, eikä välillisesti etuuksien tai yhteiskunnan palvelujen kautta.

Tuloneuvottelujen yhteydessä päätetään yleensä ensi sijassa bruttopalkasta ja siten suoraan myös työnantajan kokonaiskustannuksesta. Työnantajan kela-maksua poistettaessa tehtiin verokiilan sisäinen järjestely, missä kelamaksun kuorma siirrettiin tuloveroon, palkankorotuksiin ja eläkemaksun korotukseen.

Nyt on ollut ajatuksena, että palkkauskustannusten tulisi pysyä kurissa kunnes vientiteollisuutemme on selvästi  päässyt kasvu-uralle. On hieman epäselvää, johtuuko viennin vaimeus ensisijassa yritysten mielikuvituksen ja tahdon puutteesta  vai kustannuksista, mutta on turha ottaa riskiä tuhota yhteiskunnan perusrakenne liialla palkka-ahneudella.

Juha Sipilä on ehdottanut väliaikaista työnantajan eläkemaksun alentamista kilpailukyvyn kasvattamiseksi. Kun ongelma ei ole kuitenkaan yritysten kannattavuudessa vaan kasvuhakuisuudessa,  väliaikainen alennus tuskin lisää työllisyyttä, kylläkin yrittäjätuloja ja tulevia eläkemaksuja. Kasvua ja investointeja auttaisi yritysten varmuus siitä, että palkkauskustannukset eivät oleellisesti nouse lähitulevaisuudessa.

Työnantajamaksun alentamisessa on myös se heikko puoli, että se palkkauskustannuksia alentaessaan herättää tuloneuvottelijoiden animaaliset vaistot ja johtaa palkankorotuksiin. Joudutaan siis ojasta allikkoon.

Jos sen sijaan alennetaankin työntekijämaksuja, niin mitä siitä seuraa? Ensinnäkin verotulot kasvavat, koska maksut ovat verovähenteisiä. Vaikutus on palkansaajan marginaaliveron mukainen, esimerkkimme keskituloisella lisäprosentti on 38 %. Käteen jäävä osuus lisää verokiilan sisäisenä järjestelynä välitöntä kulutusta antaen samalla ruiskeen kotimaan talouteen. Myös vaatimus palkankorotuksista vaimenee käytettävissä olevien tulojen lisääntyessä.

Työntekijämaksun alentamisessa on sama ongelma kuin työnantajamaksun alentamisessa, rahastoihin syntyy kestävyysvajetta. Onkin syytä pohtia, onko meillä todella tarve näin suureen ansion vakuuttamiseen, että keskituloinen maksaa enemmän oman ansionsa vakuuttamisesta (noin 32 %-yksikköä) kuin yhteiseen kassaan veroja (noin 22 %-yksikköä)?

1960-luvulla työmies vastasi palkallaan perheensä elannosta siten että palkka juuri ja juuri riitti. Tällöin oli luontevaa ajatella, että sosiaalivakuutuksen on syytä olla vahvasti ansiosidonnainen. Nykyisin tällä ansiosidonnaisella vakuutuksella turvataankin espoolaisen rivitalon lainamaksut ja maisterisrouvan äitiysrahan taso. Onko näin korkea pakollinen ansion vakuuttamien tarpeellista, semminkin kun suurimmat hyötyjät löytyvät pitkäikäisistä eläkeläisistä, jotka ovat vielä elinpäivilläkin siunatut?

Hieno ansiosidonnainen järjestelmämmme ei kuitenkaan riitä edes eläkeläisille. Jopa yli 3000 euron koko työuran kuukausituloa vastaavan eläkkeen saaja voi olla oikeutettu vielä asumistukeen. Kun ottaa huomioon, että monella meistä koko työura ei tule täyteen, on ilmeisesti verrattain suuri osa ansioeläkeläisistä asumistuen piirissä hienosta systeemistä huolimatta. - Työttömyysturva taas on selvästi ylimitoitettu pitäen työkykyisiä ihmisiä parisenkin vuotta kerrallaan työelämän ulkopuolella.

Ehkä meidän olisikin syytä juuri nyt ottaa ansiomme omiin käsiimme. Alentamalla ansiosidonnaisia etuuksia ja niihin liittyviä maksuja saamme käyttöömme suoraan enemmän tuloja vaikkapa asuntolainan maksuun tai ulkona syömiseen. Samalla verotulot nousevat.

Eläkemaksun alentamisesta seuraa, että eläkkeen karttumaprosenttia tulee vastaavasti alentaa.

Ansioturvan alentaminen työntekijän maksuja alentamalla on kahdella tavalla sosiaalipoliittisesti sopivaa: (1) Vastaavaa tulon lisäystä verotetaan tulonsaajan marginaaliveron mukaan, joten hyöty on suurempi pienituloisille ( 2) Lisääntyneet verotulot mahdollistavat perusturvasta huolehtimisen.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

NäytäPiilota kommentit (4 kommenttia)

Pekka Iiskonmaki

Suomi muuttuu vain pakon edessä.

Sitten kun yrityksiä on lopettanut 50.000 lisää, niin alkavat toimenpiteet.

Ensi vaalikaudella vain verot nousevat ja elämä kurjistuu.

Pekka Heliste

Taitaa mennä vielä pitkään kun yritykset nettomääräisesti lisääntyvät

2005 2006 2007 2008 2009 2010 2011 2012

290 376/ 302 077/315 073/326 425/330 697/337 976/349 010/355 779 .

Pekka Heliste

"Näitä lukuja voi verrata vaikka Viron 33 % sotumaksuun (lisäksi työttömyysmaksu ym) ja 20 % veroon. eli luvut ovat samaa luokkaa, tosin Viron sotumaksu menee kokonaan palkan päältä."

Höpö höpö, Virossa elke-sairas -ym sivukulut ovat aivan samanlaisia työnanatjamaksuja kuin Suomessa ei sivukuluja ei makstuksessa ole eroa.

Viro vain ei laske niitä veroksi kuten Suomessa tehdään

Käyttäjän ollisaarinen kuva
Olli Saarinen

Ei kai tässä ole mitään erimielisyyttä vaan kyse on kankeasta lauseestani.

En ole Viron tuntija mutta olen ymmärtänyt, että tulovero on 20 % palkasta. Työnantaja maksaa 33 % sotumaksua palkan lisäksi ja sitten vielä joko työnantajamaksuna tai työntekijämaksuna menee joitain pienempiä eriä.

Jos verrataan 33/20 -jakoa Suomen vastaavaan niin perusluvuksi tulisi ottaa suomalainen palkka ansionvakuutusmaksujen jälkeen eli noin 93 % bruttopalkasta. Tällöin suomalaisen keskituloisen palkansaajan Viroa vastaavat prosentit ovat 32/93 ja 22/93 eli pyöreästi 34 % ja 24 %.

Nyt kun kiistellään eläkkeiden ja palkan verotuksen eroista voisi tuo 93 % bruttopalkasta olla normi johon eläkettä verrataan verotuksessa koska sen yli menevät erät ovat "siirrettyä palkkaa" ja tulevat erikseen verotetuiksi.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset