ollisaarinen

Yleissitovuus on osakkeenomistajankin etu - älkää syyttäkö Sari Sairaanhoitajaa!

Aika ajoin nostetaan esiin tarve sopia työehdoista vapaasti, joko kahdenvälisesti työnantajan ja työntekijän kesken tai paikallisesti, yhtä työnantajaa koskien. Vastakohtana on yleissitova valtakunnallinen sopiminen, missä työsuhteen minimiehdot määritellään aloittain. Tulopoliittinen kokonaisratkaisu merkitsee, että alakohtaiset sopimukset laaditaan kattavan raamin mukaisiksi ja että myös hallitus osallistuu sopimiseen mm. verotuksen kautta.

Paikallista tai alakohtaista sopimista ajetaan, jotta palkkoja voitaisiin sopeuttaa työnantajan maksukyvyn mukaan. Tämä näkökulma on ongelmallinen osakkeenomistajan näkökulmasta. Osakkeenomistaja kantaa ensisijaisen liiketoimintariskin. Työntekijä voi vaihtaa työpaikkaa, mutta menetty pääoma ei palaa. Ääritapauksessa työntekija saa konkurssin jälkeen palkkasaatavansa palkkaturvasta ja työpaikka säilyy uuden omistajan leivissä.

Kun työvoima ei kanna välitöntä liiketoimintariskiä, miksi sitä pitäisi hyvittää paikallisesti? Vai tarkoittaako paikallinen sopiminen vain palkkojen alentamista?

Itse uskon, että paikallisen sopimisen ideologia on kytköksissä bonusohjattujen johtajien huonoon omatuntoon osakkaiden varojen hamuamisesta: kun ottaa itselleen, voi antaa vähän työntekijöillekin.

Yrityksen voitto kuuluu osakkeenomistajille, jotka ohjaavat sen kannattavan yrityksen kasvuun tai muuanne sijoituksiksi.

Jos taas yritys menee huonosti, niin menköön. Se on "luovaa tuhoa" eikä ole syytä hidastaa kehitystä siirtämällä kärsimystä palkanalennuksiin. Näinhän toki tehdään aloilla, missä urakoita kiristämällä voi tosiasiallista tuntipalkkaa alentaa, siis aloilla, joilla nykyisin näkee paljon ahkeria maahanmuuttajia.

Paikallinen sopiminen edellyttää sopijapuolilta asiantuntemusta. Sopimukset muodostavat ajallisen jatkumon, minkä ylläpitäminen vaatii resursseja. Itse olen törmännyt paikallisesti sovittuihin ylimuistoisiin pykäliin, joista sen hetkisillä johtajilla tai työntekijöillä ei ollut tietoakaan. Jos työntekijä joutuu itsenäisesti neuvottelemaan työehtonsa, on hän heikoilla ja altis hyväksikäytölle.

Paikallisesti sovittu sopimus jää helposti juridisesti puutteelliseksi. Valtakunnallinen yleissitova sopimus säästää paikalliset osapuolet puhumasta rahasta ja antaa mahdollisuuden keskittyä työntekoon. Osakkeenomistaja saa työvoiman kilpailun kannalta yhtenevään, siis kilpailukykyiseen hintaan edullisin neuvottelukustannuksin. Erityisesti pienet ja keskisuuret yritykset hyötyvät.

Tulopoliittinen kokonaisratkaisu ei ole edellä mainituista syistä tarpeen. Sitä tarvitaan yleisen kustannustason pitämiseksi kurissa ja solidaarisuussyistä ohjaamaan palkankorotukset kulloinkin jälkeenjääneelle sektorille. On ollut tapana myös ottaa mukaan "valtion panos" verohelpotuksin ym. mutta tämä on mielestäni vahingollista. Valtiolla tulisi olla mahdollisuus reagoida jälkikäteen tupon vaikutuksiin.

Jälkeenjääneisyyden toteamisen tulisi olla ay-liikkeen asia.  Ay-liikkeen yhteiskunnallinen sananvalta liittyy sen kykyyn ylläpitää solidaarisia työehtoja. Oikeudenmukaisuus työpaikoilla on työnantajankin etu mutta ei ensisijainen tavoite kuten tulisi olla ay-liikkeelle. Yleiskorotukset tulevat ulosmitatuiksi  suuremmitta ponnisteluitta, jos ei heti niin sitten seuraavassa sopimuksessa. Solidaarisuudessa ay-liikkeen  ansioluettelo voisi olla huomattavasti parempi. Esimerkiksi eläkejärjestelmän remontti vuonna 2005 tapahtui 40 vuotta liian myöhään, sitä ennen eläke muodostui yksilötasolla epäsolidaarisesti. Samoin pienituloisuuden poistamisen on käynyt vitkaan, vaikka pienen tulon korotus käy halvaksi koko palkkapotin kannalta.

Vuorineuvosten pyrky liittokohtaiseen sopimiseen on lyhyen tähtäyksen politiikkaa. Erisuuruiset korotukset tasaantuvat kuitenkin aikanaan. Sen sijaan tulisi pyrkiä yhteneviin työehtoihin, esimerkiksi lomaoikeus on julkisilla aloilla lipsahtanut ylisuureksi.  Miten työnantajataho on tähän suostunut? Sen sijaan että louskutetaan lomarahasta, joka on osa vuosipalkkaa, tulisi päästä yhtenäiseen vuosityöaikaan.

Vuoden 2007 palkankorotuksista on syytetty Sari Sairaanhoitajaa. Sisar hento valkoisen syyttäminen on raukkamaista, tulisi osata erottaa kuoppakorotus yleiskorotuksesta. Sen ajan palkkainflaatio kaatuu vuorineuvosten niskaan, halu liittokohtaiseen sopimiseen ylitti palkanmaksukyvyn.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

1Suosittele

Yksi käyttäjä suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelija

NäytäPiilota kommentit (8 kommenttia)

ulf fallenius

Markkinahinta palkoille on ainut vaihtoehto markkinataloudessa muuten kilpailua ei synny.

Käyttäjän pekkapylkkonen kuva
Pekka Pylkkönen

Yleissitovuus ei huomio riittävästi ihmisten tuottavuuseroja. Siksi se on äärimmäisen epäoikeudenmukainen ja tuhoisa.

Monilla aloilla nuori ja hyväkuntoinen kaveri tuottaa paremmin kuin vanha ja elämäänsä tylsistynyt. Silti TES lähtee siitä että liksaa maksetaan työvuosien eikä tuottavuuden mukaan.

Lisäksi Yleissitovuus rajoittaa myös niitä jotka haluavat sopia itse omista työehdoistaan. Itse esimerkiksi olen joustanut "laittomasti" todella paljon palkasta saadakseni työn johon Osaamiseni ei riittänyt. Opin myötä liksa kohdilleen.

ulf fallenius

Taito ja tuottavuus aina mittarina palkoissa se on markkinatalouden ensimmäinen oppitunti.Ei muissakaan ostoksissa huonosta paljon mitään makseta.

Käyttäjän ollisaarinen kuva
Olli Saarinen

Kommentoijille vastaan että harvassa työssä tuottavuuden mittaaminen on niin helppoa kuin usein kuvitellaan. Vaikka työmäärä olisi mitattavissa niin laatutekijät ja varsinkin pitkän ajan jälki ovat usein mahdottomia kvantifioida. Siksi yksilökohtainen palkanmaksu on vähän teoreettinen juttu vaikka moni uskookin voivansa arvioida toista. Itse menetin uskoni tähän seuratessani varusmiesajan ylennysjärjestystä, missä lusmut ja silmänpalvojat olivat eturivissä kentällä testatun tosi kyvyn jäädessä kokonaan huomiotta.

Olin nuorena metsänistutushommissa ja siellä maksettiin urakkapalkka penniä/taimi, joten paras työntekijä oli sellainen joka pisti eniten taimia maahan. Jonkun työntekijän jäljiltä niitä saattoi löytyä nipussa suonsilmäkkeestä, toisten jälki näkyi vasta vuosien kuluttua jurottavina tai vinoon kasvaneina puina. Ja jos siellä jossain hongat humisevat salskeina ei siitä mitään jälkitiliä istuttajalle makseta.

Työpanoksissamme on vaihtelua ja siksi työntekijän palkkaaminen on etenkin pienelle työnantajalle riski. Tämän vuoksi koeajat ja määräaikaisuudet ovat tarpeen. Mutta työntekijä tarvitsee norminmukaisen korvauksen ajastaan ja ammattitaidostaan ilman, että joutuu käymään jatkuvaa neuvotteluprosessia. Tässä yleisitova sopimus antaa perustan, mikä ei ole yrittäjänkään kannalta hassumpi juttu, sillä se takaa, että kilpailutilanne palkkakustannusten osalta on reilu. Esimerkiksi ravintolayrittäjät olisivat mielissään, jos alalla noudatettaisiin sopimuksia.

Käyttäjän fazerinsini kuva
Jouni Suonsivu

OS: "Vai tarkoittaako paikallinen sopiminen vain palkkojen alentamista?

Itse uskon, että paikallisen sopimisen ideologia on kytköksissä bonusohjattujen johtajien huonoon omatuntoon osakkaiden varojen hamuamisesta: kun ottaa itselleen, voi antaa vähän työntekijöillekin."

Itse uskon paikallisen sopimisen tarkoittavan lähtökohtaisesti ainakin suorittavan portaan ja kenties alimman johdonkin palkkojen alentamista. Tämä ajatus siis suurehkojen/suurten yritysten osalta. Toimialat ja yritykset toki ovat monet, joten ehkä sekin ihme jossakin olisi, että paikallinen sopiminen voisi nostaa palkkoja. Tätä on kuitenkin niin paljon rummutettu, että oletan palkkakustannusten laskun toimivan pontimena.

Soisin bonusohjattujen (perusteetta syöttiläitä, ei Suomessa juuri ole sellaisia johtajia, jotka pitäisi ostaa bonuksin/optioin pysymään työssään ja tässä maassa, vaan pelkän kohtuuhyvän palkan pitäisi riittää) johtajien huonon omantunnon olevan totta, mutta en usko sellaiseen. En ole nähnyt sellaista ilmiötä.

Muutoin on kiintoisaa havaita, että olemme tässä aiheessa samoilla linjoilla, vaikka tulokulmamme yhteiskuntaan lienevät keskenään monessa suhteessa perin erilaiset. Kiitos hyvästä, pohditusta tekstistäsi.

Käyttäjän ollisaarinen kuva
Olli Saarinen

Kiitos huomiostasi!

Näitä tulo- ja menokulmia on niin monenlaisia. Aikoinaan markkinataloutta kannattanut Margaret Thatcher valittiin toryjen johtajaksi. Pääministerinä hän sitten ajoi markkinataloutta mm. avaamalla Cityn kilpailulle ja konservatiivien laiskanpulskeat hyvät veljet kauhistuivat, kun Maggie olikin tosissaan.

Samoin toivoisi, että ay-väkikin olisi joskus tosissaan puhuessaan solidaarisuudesta.

Käyttäjän fazerinsini kuva
Jouni Suonsivu

OS: "Samoin toivoisi, että ay-väkikin olisi joskus tosissaan puhuessaan solidaarisuudesta."

Ay-liikkeelle on tarpeensa ja valitettavasti puhe vastakkaisasettelun loppumisesta/lopettamisesta oli yhtä vähän totta sillä hetkellä kun tämä ilmaistiin kuin nytkin. Solidaarisuutta, keskinäistä solidaarisuutta, tuossa liikkeessä kyllä tarvitaan ja solidaarisuuden kohteena pitäisi olla erilaiset määräaikaiset, muut pätkä- ja osa(aika)työllistetyt, vuokrafirmojen kautta työllistetyt. Mitään eroja ay-liikkeessä ei pitäisi nähdä kollegoiden aseman erilaisuuden perusteella. Ei niin, että osa on ulkona ja osa sisällä. Pitäisi olla niin radikaali oma-aloitteisesti, että kaikkia tuetaan, jäsenyydestä riippumatta.

Italiassa tuorein suojeluspyhimys on San Precario. Prekariaatin suomalainen ay-liike on enempivähempi jättänyt oman onnensa nojaan. Se ei rakenna yhteiskuntarauhaa.

Käyttäjän ollisaarinen kuva
Olli Saarinen Vastaus kommenttiin #7

Niinpä. Jotta ay-liike voisi toimia yhteiskunnassa tahtomallaan yleismandaatilla sen tulisi toimia myös ei-jäsenten hyväksi ainakin minimiehtojen osalta. Tämä kyllä toteutuu yleissitovuuden kautta. Lisäksi myös loma- ja eläkeoikeuksissa on viime vuosina päästy kaikien osalta tasa-arvoisempaan tilanteeseen. Tässä hallitus olisi voinut alunperin olla aktiivisempi kansalaisten yhdenvertaisuusperiaatetta puolustaen.

Varsinainen suuri ongelma piilee siinä että ay-liike on kyvytön keskinäiseen solidaarisuuteen. Vaikka SAK julkistaisi minkälaisia tasa-arvopamfletteja se ei saa liittojaan mukaan arjen palkkakysymyksissä, korkeintaan voi kuitata jonkun valtionavustuksen tasa-arvotoimintaan.

Toimituksen poiminnat