ollisaarinen

Työeläkejärjestelmä kompuroi kohti oikeudenmukaisuutta - Akavan tuska

Eläkeuudistusta on vaikea hahmottaa julkisuudessa olleiden pistemäisten laskentaesimerkkien perusteella. Mutta jos periaate on tiedossa, riittää tämä pitkälle. Eläkeryhmän sopimuksen perusteella ei tosin voi tietää, onko esimerkiksi eläkepalkan kertymästä sovittu taannehtivasti kuten joku esimerkkilaskelma antaa ymmärtää?

Suuri kuva työeläkejärjestelmässämme on, että ollaan siirtymässä yhä selvemmin koko työuran ansioihin perustuvaan eläkkeeseen loppupalkkaan perustuvan eläkkeen sijaan. 

Valtion virasta sai 1990-luvulle asti 30 virkavuoden perusteella 66 %:n eläkkeen loppupalkasta. Kunnalla oli vastaavalla tavalla antelias eläke, missä sovellettiin lisäksi alennettuja eläkeikiä mm. opettajille. 

Myös yksityisen puolen työeläke laskettiin vuoteen 2005 asti kunkin työsuhteen viimeisten vuosien perusteella julkista eläkettä matkien. 

Valtion eläke maksettiin suoraan budjetista ja se antoi uskolliselle virkamiehelle säätynsä mukaisen turvan. Työeläke sen sijaan maksettiin periaatteessa ansioon eli omaan työpanokseen verrannollisilla maksuilla.

Säätyläiseläkeajattelu ei sopinut työeläkejärjestelmään mutta ihmeen pitkään se siellä säilyi johtaen siihen, että  samansuuruisilla elinkaariansioilla sai kukin erilaisen eläkkeen ellei työsuhteiden ja palkkojen järjestys ollut täsmälleen samanlainen. Pidän tätä tosiasiaa osoituksena työmarkkinajärjestöjen yleisestä kyvyttömyydestä tasa-arvon ylläpitämisessä: periaatteessa kaikki työeläkkeet ennen vuotta 2005 olivat tasa-arvomielessä vääriä, yleensä kuitenkin korkeampia kuin luvattu 60 %:n korvaustaso.

Vuonna 2005 sovittiin elinkaarieläkkeestä mutta siihen keksittiin työssäolon kannusteeksi lisäkarttuma yli 52-vuotiaille ja superkarttuma yli 63-vuotiaille. Jos jäi eläkkeelle 65-vuotiaana, kertyi karttumaa 70 % eläkepalkasta tasaisen ansion vauhdilla - tämä suosi tyypillisesti akavalaista palkansaajaa vaikka saattoikin olla heikennys koko uransa samassa työpaikassa palvelleelle.

Akavalainen palkansaaja keskimäärin häviää, kun lisäkarttumasta luovutaan, mutta vasta nyt olemme samassa aidon ansioeläkkeen. Ratkaisu on oikeudenmukainen mutta ainahan menetys kirpaisee jos kohdalle osuu. 

Lisäkarttuman poisto ja eläkepalkan nosto bruttopalkkaan vastaavat vaikutuksiltaan toisiaan. Superkarttuman poistuminen säästää eläkemenoja mutta lykkäyskorotuksen laajentaminen lisää niitä.  Mistä sitten syntyy se säästö millä kestävyysvaje korjataan? Se syntyy eläkeiän kertanostosta ja eläkeiän tulevista huoltosuhteeseen perustuvista nostoista.

Jäämme siis tulevaisuudessa myöhemmin eläkkeelle mutta eläkkeen taso säilyy ja eläke lasketaan oikeudenmukaisemmin. Myös eläkkeen kustantaminen oikeudenmukaistuu ajan myötä jos maksu pidetään, kuten on tarkoitus, vain hieman nykyistä korkeammalla tasolla pysyvästi.

Eläkeneuvottelut tuottivat siis paremman tuloksen kun itse ennalta pelkäsin. Tästä täytyy antaa tunnustus kun olen monesti järjestöjä murjonut. Tosin olisin mieluummin tinkinyt eläkkeestä pitämällä eläkepalkan ennallaan kuin pakottanut ihmiset pitempään työuraan. 

Onkohan tämä kansalaisten tahto? Se, että joka vuosi luovumme neljänneksestä vuosipalkkaamme siltä varalta, että joskus liki 70-vuotiaina saisimme korkeahkon ansioon suhteutetun eläkkeen vaikka satavuotiaaksi asti?

Uskon, että aito kansalaistahto tyytyisi kunnon takuueläkkeen päälle ansaittavaan vaatimattomampaan  ansioeläkkeeseen. Ainakin yrittäjät, jotka voivat asiaa säätää, tyytyvät alempaan lakisääteiseen eläketurvaan kun heidän ansionsa edellyttäisivät.

Että olemme näin kalliiseen pakkoeläkkeeseen joutuneet johtuu ensisijassa siitä, ettei kustannusta ole alusta asti peritty täysimääräisenä kun sodanjälkeinen rakentajasukupolvi jäi työeläkkeettä. Kun järjestelmän logikka oli tiedossa alusta asti, niin se olisi pitänyt selkeämmin tiedottaa maksajille, meille tavallisille palkansaajille. Pitkään on ollut voimassa harhaluulo, että työnantaja maksaa eläkkeet. - No maksaahan työnantaja palkkammekin mutta palkan ja eläkkeen summa on ansiota omasta työstä.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

NäytäPiilota kommentit (5 kommenttia)

Käyttäjän erlandsalo kuva
Erland Salo

"Työeläkejärjestelmä kompuroi kohti oikeudenmukaisuutta "

Ja oikeudenmukaisuutta ei koskaan ikinä saavuteta.

Pekka Heliste

Kyllä AKAVA sa mitä halusi. Eläkken myöhentäminen nostaa eläkettä 0,4 % kuukaudessa eli 12 kuukauden myöhentäminen nostaa eläkettä 4,8 % eli itse asiassa o,3 % enemmän kuin entinen.On sama nostaako eläkettä 4,5 % superkarttuma tai hiemen parempi ekäkkeen myöhentäminen

Ilmeisesti AKAVAssa ei osata laskea

Käyttäjän ollisaarinen kuva
Olli Saarinen

Superkarttumalla ja lykkäyskorotuksella on se merkittävä ero, että osuvat hieman eri vuosiin. Jos nyt jää eläkkeelle 65-vuotiaana saa kahden vuoden superkarttumasta 6 %:n lisäeläkkeen mikä on merkittävä etuus. Samaan pääsee uudessa systeemissä kun lykkää eläköitymistään hieman yli 66 vuoden ikään.

Näin kuuskymppisenä alan ymmärtää, että ihminen haurastuu sekä fyysisesti että sosiaalisesti. Monelle viimeiset aktiivivuodet osuvat siihen 65 vuoden paikkeille ja jos pystyy jatkamaan pitemmälle on onnekas eikä siitä etuoikeudesta välttämättä tarvitse erityisesti palkita, että pystyy nousemaan joka aamu töihin. - Lykkäyskorotuksessa on hyvä puoli, että kun se koskee koko eläkettä niin silloin voi viimeiset työvuodet jäähdytellä.

Koko ansioeläkejärjestelmä ylipäätään suosii terveitä ja pitkäikäisiä kansalaisia.

Kaipaisin sosiaaliturvaan sellaista henkeä ettei tarvitse juuri oikeaan aikaan ilmoittautua johonkin oikeaan lokeroon maksoimoidakseen etunsa kuten ansiosidonnaisissa etuuksissa usein on asian laita. Perustulo olisi tässä poikaa.

Pekka Heliste

Tuo ero johtuu vain eläkeiän nostosta.Jos superkarttuman ikä nousisi analogisesti eläkeiän nousun mukaan niin superkarttumaa saisi vasta 65 ikävuoden jälkeen aivan kuten tulee saamaan nyt myöhennyslykkäystä

Vertaat omenia ja pullia keskenääm

Käyttäjän ollisaarinen kuva
Olli Saarinen Vastaus kommenttiin #4

Näkökulmia voi ottaa eri suunnista. Ajattelin siten, että vastaisuudessakin on todennäköistä, että nimenomaan akavalaiset jaksavat sisähommissaan 65-vuotiaiksi, jolloin jäävät vaille nykyistä superkarttumaa. Sen sijaan eri syistä 63-vuotiaana eläköityvän eläkkeen tason muutos on noin plusmiinus nolla koska eläkepalkan nousu korvaa lisäkarttuman menetyksen. - Tietenkin eläkkeen tason menetyksen voi korvata tekemällä runsaan vuoden lisää työtä mutta aktiiviset eläkevuodet ovat siinä vaiheessa herrassa ja moni voi katua ettei jäänyt parempikuntoisena eläkkeelle.

Toisaalta on sellaisia maisterispariskuntia, jotka päälle 70-vuotiaina hankkivat kaupunkitukikohdan läheltä lapsenlapsiaan, viettävät kesät primitiivisesti pienessä mökissä ja talvet etelässä kalliita elinkustannuksia paossa. Heidän minimihyvinvointinsa nykyinen eläkejärjestelmä jollain tasolla takaa.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset