ollisaarinen

Kuntaverotuksen perustuslaillisuus

 

Liittyykö kuntaverotukseen perustuslaillinen ongelma?  Kaikilla Suomen kansalaisilla on oikeus peruspalveluihin, kuten koulutukseen ja terveydenhoitoon. Eduskunta on näistä säätänyt ja samalla siirtänyt vastuun palveluista kunnille. Tähän eduskunnalla on sinänsä oikeus koska se voi perustuslain mukaan antaa kunnille oikeastaan mitä hyvänsä tehtäviä.

 

Eduskunta ei kuitenkaan anna täysimääräisesti varoja pakollisten palvelujen tuottamiseksi mistä seuraa, että kunnat joutuvat kustantamaan loput. Ja tästä seuraa, että eri kunnissa kansalaiset joutuvat maksamaan samasta palvelusta eri hinnan. Eri hinta koostuu kahdesta osasta: erisuuruisesta kunnallisveroprosentista, sekä kuntamenojen jakautumasta pakollisten ja vapaaehtoisten menojen välillä eli onko varaa guggenheimeihin.


Hintaero ei selvitysten mukaan johdu niinkään kunnan toiminnasta vaan kuntalaisten tuloista, ikärakenteesta, koulutustasosta ja sairastavuudesta mitkä asiat ovat yleisesti ottaen suuremmissa kuin kunnanjohtajien käsissä.


Kun sanotaan, että kaikilla on yhtenevä oikeus peruspalveluihin, tämä ei pidä paikkaansa, jos palvelujen hinta on edellä kuvatusti erilainen eri kunnissa. Oikeus peruspalveluihin ei siis toteudu perustuslain yhdenvertaisuusperiaatteen mukaisesti.


Hallitus ei tunnu tunnistavan kuntapalveluihin liittyvää perustuslaillista ongelmaa. Valtionapuja ollaan vähentämässä jolloin kuntien välinen eriarvoisuus kasvaa. Tosin valtionapu-uudistus toivottavasti korjaa osittain oikeudenmukaisuusongelmaa, mutta hallituksen rohkeus ei näy riittävän THL:n laskelmien mukaiseen muutostarpeeseen.


Ajatus siitä, että kuntien tulee kustantaa peruspalvelut on lähtökohtaisesti epätasa-arvoinen. Mitään filosofisesti kohottavaa ajatusta ei hallituspuolueiden puheenjohtajiltakaan kuulunut YLEn keskiviikkoisessa kuntaillassa vaan argumentaatio oli opposition Timo Soinin tasoa - vanhuksista on pidettävä huolta terveyskeskuksessa! Tätä itsestäänselvyyttä Maria Guzenina-Richardsonkin toisti toistamasta päästyäänkin: tästä on juuri kysymys. Ihmiset on hoidettava.


Vain keskustan Sipilä esitti älyllisesti järkevän maakuntamallinsa. Tähän hallituksella tulisi olla vaihtoehto pelätessään kuntayhtymien himmeleitä.


Kuntien tuottamina palvelujen tasossakin on tietysti vaihtelua ja  syntyy suuria tuottavuustappioita kun pyörä keksitään joka kunnassa erikseen. Näin ei toimi osuuskauppaväki: ABC:t ja Prismat ovat koko maassa liki toistensa kopioita ja hyvin näkyy kansalle kelpaavan ilman paikallisen osuuskauppalautakunnankin käsittelyä.


Maakuntamalli tasaisi ja rationalisoisi palveluiden tuottamisen mutta miksi maakunnan tulisi olla kuntien ohjauksessa? Alkuperäinen vaade palvelujen tuottamiseksi tulee eduskunnalta joten sen pitäisi kantaa vastuunsa loppuun asti siten, että maakuntien sote-alueet olisivat hallituksen alaisia eivätkä kuntien himmeleitä.


Palkansaajien tutkimuslaitoksen Eero Lehto esitti Demokraatissa, että kuntaveron tulisi olla kaikille sama ja valtion tasata paikalliset erot. Hyvä ajatus mutta itse kannatan valtion sote-veroa joka perittäisiin kuten nykyinen kuntavero ja kelan sairaanhoitomaksu. Tämän veron tuotoilla valtio hoitaisi soten ja koulut siten perustuslaillisesti tasa-arvoisesti, että sekä palvelun taso että hinta kohdistuisivat kansalaisille yhteneväisin perustein. Kunnalle jäisi oma verotusoikeus niihin tarpeisiin, jotka jäävät jäljelle.

 

 

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset